Miksi kissa puree silittävää kättä?

Joskus omistajia mietityttää mikä kissassa on vikana, kun se kesken silittelyn yhtäkkiä puraisee kättä tai raapaisee ja säntää tiehensä. Ihmisen silmin tällainen äkkiväärä käytös saattaa tuntua käsittämättömältä, juuri äskenhän kissa tuntui suuresti nauttivan hellyyshetkestä, ja nyt silittäjän kättä koristavat hampaanjäljet.

Katsotaanpa asiaa kissan näkökulmasta.

Villikissat siis elävät pääosin yksin eivätkä kaipaa lajikumppanin seuraa muutoin kuin suvunjatkamista varten. Jatkuva fyysinen kosketus toisen yksilön kanssa ei siis ole niille luonnollista käytöstä. Kotikissalle on kesyyntymisprosessin myötä kehittynyt rajallinen kyky sietää muita kissoja. Ystävällisissä väleissä olevat kissat tervehtivät toisaan lähestymällä hännät rennosti pystyssä, puskevat päällä ja kylkien alueella muutaman kerran ja saattavat myös nuolla toisiaan hetkisen aikaa. Näin ne sekoittavat feromonejaan keskenään, muodostaen yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistavaa ryhmähajua.

Kissat nauttivat lajitoverin seurasta mieluummin usein ja lyhyitä hetkiä kerrallaan ja kuin intensiivisesti pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Kissojen koskettaessa toisiaan kosketuspinta-ala on myös suhteellisen pieni ja kosketuksen voimakkuus hento, verrattuna esimerkiksi ihmisen käteen. Ihmisen käden kosketus voi tuntua kissasta liian voimakkaalta.

Kissojen eleet ja viestintä ovat myös hyvin hillittyjä verrattuna ihmisen kommunikaatioon. Kissan lukeminen ja niiden mielialojen tulkinta ei ole aina helppoa. Usein silittävää kättä pureva kissa on yrittänyt pienin merkein viestiä ihmiselle lisääntyvästä epämukavuudestaan, mutta viesti on jäänyt ihmiseltä havaitsematta. Kissa kokee, ettei se tule kuulluksi, ärsyyntyy ja turhautuu. Usein turhauma sitten purkautuu yhtäkkisenä raapaisuna tai puremisena kesken silittelyn.

Ihmisen näkökulmasta tällainen voi olla melko käsittämätöntä; kissahan juuri näytti nauttivan rapsutuksista ja yhtäkkiä se puraisikin ja säntäsi pois. Usein kuitenkin on niin, että kissa sai kyllikseen silityksistä ja sen mitta täyttyi, mutta ihminen ei onnistunut lukemaan kissan hienovaraista elekieltä. Kuten sanottu, kissat pitävät lyhyistä ja usein toistuvista hellyyshetkistä, ihmiset taas intensiivisestä ja pidempikestoisesta kanssakäymisestä, ja tämä lajienvälinen luontainen eroavaisuus voi joskus aiheuttaa väärinymmäryksiä.

Kissoilla on myös tapana osoittaa vahvaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ystävällisiä välejä kierähtämällä kyljelleen tai selälleen ja kierimällä puolelta toiselle. Se ei kuitenkaan ole kutsu silittää vatsapuolta, kuten ihmiset helposti asian ymmärtävät. Useimmat kissat eivät pidä vatsan ja raajojen koskettamisesta. Turvallisinta on pysytellä silittelyssä ja rapsuttelussa pään ja kaulan alueella, ainakin jos ei tunne hyvin kysymyksessä olevaa kissaa ja sen mieltymyksiä.

Kissan silittely tai nostaminen syliin vasten sen tahtoa aiheuttaa helposti stressiä ja turhautumista, mikä voi ilmentyä puremisena tai raapimisena. Yhdessäolon pitäisi aina perustua kissan vapaaseen tahtoon, ei pakottamiseen.
Meidän ihmisten kannattaa ottaa oppia kissojen keskinäisestä kanssakäymisestä ja toimia kuten toinen kissa toimisi lähestyessään lajitoveriaan. Tärkeintä kissalle on kontrollintunteen säilyttäminen ja ennakointi, joten parasta on antaa sen tehdä aloite lähestymiseen. Etenkin vieraaseen kissaan tutustuttaessa kannattaa laskeutua kissan tasalle esimerkiksi menemällä lattialle istumaan tai kyykkyyn. Kissalle voi ojentaa käden tai sormen nuuhkittavaksi. Jos kissa nuuhkimisen jälkeen puskee kättä, se on halukas jatkamaan kontaktia ja sitä voi silittää varovasti pään ja kaulan alueelta. Muutaman silityksen jälkeen kannattaa lopettaa hetkeksi ja odottaa, puskeeko kissa uudelleen kättä, ilmaisten sillä tavalla halunsa jatkaa hellyyshetkeä. Mikäli kissa kääntyy tai lähtee pois, on toivetta kunnioitettava ja annettava kissan olla rauhassa.

Kissaa kannattaa siis kuunnella ja noudattaa sen toiveita, jotta kissan ei tarvitse turvautua koviin otteisiin viestinsä perille saamiseksi. Kissat viestivät meille positiivisin merkein, jolloin ne toivovat yhdessäolon jatkuvan, ja negatiivisin merkein, jotka tarkoittavat kissan haluavan lopettaa hellyyshetken siltä erää.

Positiivisia merkkejä ovat:

• kehrääminen
• syljeneritys
• puskeminen
• nojautuminen silittäjää vasten
• kierähtäminen rennosti kyljelleen tai selälleen
• tassuilla polkeminen
• käden nuoleminen
• silmäluomien sulkeminen ja avaaminen hitaasti

Negatiivisia merkkejä puolestaan ovat:

• ihon nykiminen tai väriseminen
• vartalon jännittyminen
• pään äkkinäinen kääntö
• pupillien laajeneminen
• korvien kääntyminen taaksepäin
• hännän heiluttaminen/viuhtominentai muutokset hännän liikkeessä
• nopea nenänpään nuolaisu
• pään ravistaminen
• matala maukuminen

Lopuksi vielä kissan silittämisen tärkeimmät asiat pähkinänkuoressa

• Anna kissan tehdä aloite ja tulla luoksesi. Usein kissat haluavat aloittaa kontaktin nuuhkimalla kättä.
• Kissat pitävät hellyydenosoituksista mieluummin usein ja vähän kerrallaan.
• Vältä koskemasta hännän tyveen ja vatsan alueelle.
• Jotkut kissat pitävät silittamisestä, toiset taas rapsuttamisesta korvien takaa ja kaulan alta.
• Toisille kissoille silitys koko kädellä on liikaa, käytä tällöin vain muutamaa sormea tai sormepäitä.
• Lopeta silitys/ rapsutus hetkisen jälkeen ja katso, pyytääkö kissa lisää kontaktia. Ellei se aktiivisesti hakeudu luoksesi, älä jatka sillä kertaa enempää.
• Seuraa koko ajan mahdollisia merkkejä kissan epämukavuudestan (negatiiviset merkit) ja lopeta silittely mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Kuvan kissa osoittaa merkkejä epämukavuudesta: pupillit ovat hieman laajentuneet, korvat kääntyneet aavistuksen taaksepäin, olemus on jännittynyt.

Lisäksi kannattaa tarkistaa, että kissalle tärkeät ympäristötarpeet ovat kunnossa. Näillä on merkitystä kissan yleisen hyvinvoinnin kannalta. Mitä paremmin kissa voi henkisesti ja fyysisesti, sitä rennommin ja rauhallisemmin se suhtautuu ympäröivään maailmaan, toisiin kissoihin ja ihmisiin. Stressaantunut, ahdistunut/ pelokas tai turhautunut kissa reagoi voimakkaammin pieneenkin epämukavuuteen ja turvautuu helpommin aggressiiviseen käytökseen.