Kissan hyperestesiasyndrooma

Hyperestesia tarkoittaa lisääntynyttä herkkyyttä aistiärsykkeille. Kissojen hyperestesiasyndroomasta puhuttaessa se tarkoittaa tuntoaistimusten herkistymistä tietyissä kehonosissa. Hyperestesian syitä ei tunneta vielä täysin, mutta sairauden arvellaan johtuvan epilepsiatyyppisestä kohtausoireilusta tai pakko-oireisesta häiriöstä/ sijaistoiminnosta.

Hyperestesian oireet ilmenevät kohtauksittain. Laukaisevana tekijänä voi olla selän koskettaminen, esimerkiksi silittäminen, tai tilanteeseen liityyvä stressi. Oireita ovat hännän tai kylkien tuijottaminen ja kiivas nuoleminen, karvan nyhtäminen, kylkien, hännän tai tassujen järsiminen ja pureminen, säntäily, maukuminen ja selän ihon nykiminen. Kohtauksiin saattaa liittyä myös muihin, esimerkiksi omistajaan tai perheen toisiin kissoihin, kohdistuvaa aggressiota. Oireilu on joskus niin voimakasta, että kissa puree ihonsa rikki.

Hyperestesian syistä on esitetty erilaisia teorioita, mutta mitään niistä ei ole toistaiseksi voitu todistaa oikeaksi. On mahdollista, että saman oirekuvana takana on useita eri sairauksia eikä yhtä selittävää tekijää koskaan löydykään.

Hyperestesiaa epäiltäessä täytyy sulkea pois kutinaa aiheuttavat ihosairaudet (esimerkiksi ulkoloiset, ruoka-aineallergia, atopia ja infektiot), tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet (esimerkiksi välilevysairaudet, spondyloosi, nivelrikko ja lihassairaudet) ja neurologiset sairaudet (esimerkiksi aivokasvaimet). Anaalirauhasvaivat voivat myös joskus aiheuttaa hyperestesian tyyppistä oireilua.

Hyperestesiaoireiden syistä on olemassa erilaisia teorioita. Ensimmäinen on epilepsiatyyppinen kohtausoireilu. Sen vuoksi ensisijainen hoito on epilepsialääke fenobarbitaali. Fenobarbitaalin vaihtoehtona voidaan käyttää gabapentiinia, joka on sekä epilepsialääke että hermokipulääke.

Toisen teorian mukaan kyseessä on pakko-oireinen häiriö tai sijaistoiminto. Pakko-oireisen häiriön hoitona voidaan käyttää mielialalääkkeitä kuten fluoksetiinia tai klomipramiinia.

Koska hyperestesian aiheuttajaa ei toistaiseksi tunneta, sairauteen ei myöskään ole olemassa yhtä, jokaisella kissalla toimivaa lääkitystä. Sopiva lääkehoito etsitään yrityksen ja erehdyksen kautta eli kokeilemalla eri lääkevaihtoehtoja ja seuraamalla vastetta. On hyvä huomioida, että oikean lääkityksen löytymisessä voi mennä useita kuukausia.  

Joillakin kissoilla stressi tai turhautuminen lisää hyperestesiaoireita, etenkin mikäli oireilun taustalla on pakko-oireinen häiriö tai sijaistoiminto. Sijaistoiminto syntyy, kun kissan mielessä on kaksi kilpailevaa motivaatiota. Se esimerkiksi haluaisi syödä (nälkä), mutta pelkää ruokailutilanteessa toista kissaa (pelko). Ristiriita voi purkautua tällöin sijaistoimintona.

Sen vuoksi lääkehoidon ohella on tärkeää huolehtia stressin lievittämisestä ja lajityypillisistä ympäristötarpeista. Kissan elämään luodaan säännölliset rutiinit, jotta se tietää mitä milloinkin voi odottaa. Rutiinit lisäävät turvallisuudentunnetta ja vähentävät turhautumista. Monikissatatalouksissa jokaiselle kissalle järjestetään mahdollisuus tyydyttää käyttäytymistarpeensa (ruokailu, juominen, tarpeidenteko, leikki, raapiminen, lepääminen) rauhassa. Aktivointi ja virikkeellistäminen, kuten säännölliset leikkihetket ja tempputreeni lievittävät stressiä ja lisäävät kissan henkistä hyvinvointia.