Vastasyntyneen kissanpennun ravintona ensimmäisten elinviikkojen aikana on emon maito. Emon maidon riittävyyttä seurataan pentujen painokehityksen avulla. Normaali painonnousu on 10-15 grammaa vuorokaudessa. Jos paino nousee alle 7 grammaa vuorokaudessa, on tukiruokinta tarpeen. Normaalitilanteessa emon maidontuotanto riittää täyttämään pentujen tarpeen, mutta sitä voivat heikentää liian niukka juominen ja syöminen, stressi tai sairaudet. Niukan painonnousun syynä voi olla myös pennun heikkous tai sairaus.
Jos pennun paino ei nouse odotetusti, on varmistettava emon energian- ja nesteensaannin riittävyys. Epäiltäessä pennun tai emon sairautta, on otettava yhteys eläinlääkäriin. Pentua ryhdytään tukiruokkimaan ja seurataan päivittäistä painonkehitystä. Tukiruokittavalle pennulle annetaan kissan emonmaidonvastiketta pakkauksen ohjeiden mukaan ruiskulla, tuttipullolla tai letkuttamalla.
Pennut alkavat maistella kiinteää ravintoa 3-4 viikon ikäisinä. Kiinteään ruokaan tutustuminen aloitetaan pikkupennuille tarkoitetuilla kosteilla täysravinnoilla (pentumoussella). Niille voi tarjota myös vedellä pehmennettyä pennuille tarkoitettua kuivaruokaa. Muutaman ensimmäisen viikon ajan pennut vasta tutustuvat kiinteään ruokaan, ja emon maito on niiden pääasiallinen ravinto. Noin 5-6 viikon ikään mennessä kiinteän ravinnon tulisi muodostaa noin kolmanneksen pentujen energiansaannista. Pentujen tullessa 9-10 viikon ikään ne yleensä pärjäävät jo pelkällä kiinteällä ravinnolla, vaikka kävisivätkin vielä huvittelemassa emon maitobaarissa. Emontahtinen vierotus on kuitenkin erittäin tärkeää pentujen henkiselle kehitykselle eikä ihmisen pidä puutua siihen erottamalla pentuja emosta ennen 12-14 viikon ikää.
Kasvavan pennun ruokinnan tulee perustua kissanpennuille tarkoitettuun täysravintoon. Sen ohella voidaan antaa maisteltavaksi pieniä määriä muita ruokia kuten täydennysravintoja tai lihaa. Ruokaa voi olla vapaasti tarjolla noin 5-6 kk ikään saakka. Sen jälkeen ruokintaa on tarvittaessa säännösteltävä ylipainon välttämiseksi. Aikuisen kissan ravintoon voidaan siirtyä, kun pentu on saavuttanut aikuispainonsa. Keskimäärin aikuispaino saavutetaan 10 kk iässä, jättiroduilla myöhemmin.
Kissojen ruokailutottumukset ja -mieltymykset kehittyvät pentuaikana. Ravinnossa merkitseviä tekijöitä ovat ruoan maku, tuoksu ja rakenne. Ravintomieltymyksiin vaikuttavat emon tiineys- ja imetysaikana syömä ravinto sekä pentujen ravinto ensimmäisten 6 kk aikana. Pennuille kannattaa tarjota maisteltavaksi useita erilaisia ja erirakenteisia ruokia. Jos kissa syö pentuna vain yhdenlaista ruokaa, se on usein vanhempanakin haluton kokeilemaan mitään muuta.
Pennut tarvitsevat noin 2-3 kertaa enemmän energiaa aikuisiin kissoihin nähden. Lisäksi niiden proteiinin, aminohappojen, vitamiinien, mineraalien ja rasvahappojen tarve poikkeaa täysikasvuisesta kissasta.
Pennut tarvitsevat aikuista kissaa enemmän:
- proteiinia ja välttämättömiä aminohappoja kuten arginiinia, metioniinia ja lysiiniä
- mineraaleja kuten kalsiumia, fosforia, magnesiumia, kuparia ja jodia
- vitamiineja kuten A-vitamiinia
- rasvahappoja ja omega-3 rasvahappo DHA:ta
Pennulle voi tarjota herkkuna (esimerkiksi koulutuspalkkiona) kaupallisia kissanherkkuja, juustoa tai kypsennettyä lihaa/ kalaa/ kananmunaa. Herkuista saatavan energiamäärän tulisi kuitenkin rajoittua korkeintaan noin 10 prosenttiin kokonaisenergiansaannista niin pennulla kuin aikuisellakin kissalla.
Täysravintoa syöville pennuille ei anneta ravintolisiä. Tästä poikkeuksena voi olla rasvahappolisä esimerkiksi laadukas kalaöljy, jonka sisältämä DHA-rasvahappo tukee pennun kehitystä. Pentujen täysravintoihin on yleensä lisätty DHA:ta.
Kissan nestetarve on noin 50 ml painokiloa kohden päivässä. Tämä määrä sisältää myös ravinnon sisältämän nesteen. Kosteaa ruokaa syövät kissat saavat usein kaiken tarvitsemansa nesteen ravinnostaan eivätkä juurikaan juo vettä. Raikasta vettä on kuitenkin aina oltava tarjolla.
Kissoille on luontaista syödä vähän ja usein. Pennulla voi olla ruokaa jatkuvasti tarjolla ja se saa käydä syömässä oman halunsa mukaan. Energiantarve on aina yksilöllistä, ja energiansaantia arvioidaan syötyjen ruokamäärien sijasta pennun yleisvoinnin ja kuntoluokan sekä kasvun perusteella.
Normaali pentu on virkeä ja leikkisä ja syö hyvällä halulla. Se ei oksentele ja uloste on kiinteää. Pennun tulee liikkua, hyppiä ja kiipeillä ikätasoonsa nähden normaalisti. Sen tulee olla solakka ja jäntevä. Väsymys, ruokahaluttomuus, oksentelu, ulosteen löysyys, liikkumishaluttomuus, liiallinen laihuus tai kasvun pysähtyminen ovat aiheita ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Yli puolivuotiaalla pennulla on kiinnitettävä huomiota myös mahdolliseen ylipainoon. Ylipainoa on syytä välttää pennusta lähtien ja tarvittaessa korjata ruokintaa.
Jaa myös muille kissaihmisille:
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kissan silmin 
Vastasyntyneen kissanpennun ravintona ensimmäisten elinviikkojen aikana on emon maito. Emon maidon riittävyyttä seurataan pentujen painokehityksen avulla. Normaali painonnousu on 10-15 grammaa vuorokaudessa. Jos paino nousee alle 7 grammaa vuorokaudessa, on tukiruokinta tarpeen. Normaalitilanteessa emon maidontuotanto riittää täyttämään pentujen tarpeen, mutta sitä voivat heikentää liian niukka juominen ja syöminen, stressi tai sairaudet. Niukan painonnousun syynä voi olla myös pennun heikkous tai sairaus.
Jos pennun paino ei nouse odotetusti, on varmistettava emon energian- ja nesteensaannin riittävyys. Epäiltäessä pennun tai emon sairautta, on otettava yhteys eläinlääkäriin. Pentua ryhdytään tukiruokkimaan ja seurataan päivittäistä painonkehitystä. Tukiruokittavalle pennulle annetaan kissan emonmaidonvastiketta pakkauksen ohjeiden mukaan ruiskulla, tuttipullolla tai letkuttamalla.
Pennut alkavat maistella kiinteää ravintoa 3-4 viikon ikäisinä. Kiinteään ruokaan tutustuminen aloitetaan pikkupennuille tarkoitetuilla kosteilla täysravinnoilla (pentumoussella). Niille voi tarjota myös vedellä pehmennettyä pennuille tarkoitettua kuivaruokaa. Muutaman ensimmäisen viikon ajan pennut vasta tutustuvat kiinteään ruokaan, ja emon maito on niiden pääasiallinen ravinto. Noin 5-6 viikon ikään mennessä kiinteän ravinnon tulisi muodostaa noin kolmanneksen pentujen energiansaannista. Pentujen tullessa 9-10 viikon ikään ne yleensä pärjäävät jo pelkällä kiinteällä ravinnolla, vaikka kävisivätkin vielä huvittelemassa emon maitobaarissa. Emontahtinen vierotus on kuitenkin erittäin tärkeää pentujen henkiselle kehitykselle eikä ihmisen pidä puutua siihen erottamalla pentuja emosta ennen 12-14 viikon ikää.
Kasvavan pennun ruokinnan tulee perustua kissanpennuille tarkoitettuun täysravintoon. Sen ohella voidaan antaa maisteltavaksi pieniä määriä muita ruokia kuten täydennysravintoja tai lihaa. Ruokaa voi olla vapaasti tarjolla noin 5-6 kk ikään saakka. Sen jälkeen ruokintaa on tarvittaessa säännösteltävä ylipainon välttämiseksi. Aikuisen kissan ravintoon voidaan siirtyä, kun pentu on saavuttanut aikuispainonsa. Keskimäärin aikuispaino saavutetaan 10 kk iässä, jättiroduilla myöhemmin.
Kissojen ruokailutottumukset ja -mieltymykset kehittyvät pentuaikana. Ravinnossa merkitseviä tekijöitä ovat ruoan maku, tuoksu ja rakenne. Ravintomieltymyksiin vaikuttavat emon tiineys- ja imetysaikana syömä ravinto sekä pentujen ravinto ensimmäisten 6 kk aikana. Pennuille kannattaa tarjota maisteltavaksi useita erilaisia ja erirakenteisia ruokia. Jos kissa syö pentuna vain yhdenlaista ruokaa, se on usein vanhempanakin haluton kokeilemaan mitään muuta.
Pennut tarvitsevat noin 2-3 kertaa enemmän energiaa aikuisiin kissoihin nähden. Lisäksi niiden proteiinin, aminohappojen, vitamiinien, mineraalien ja rasvahappojen tarve poikkeaa täysikasvuisesta kissasta.
Pennut tarvitsevat aikuista kissaa enemmän:
Pennulle voi tarjota herkkuna (esimerkiksi koulutuspalkkiona) kaupallisia kissanherkkuja, juustoa tai kypsennettyä lihaa/ kalaa/ kananmunaa. Herkuista saatavan energiamäärän tulisi kuitenkin rajoittua korkeintaan noin 10 prosenttiin kokonaisenergiansaannista niin pennulla kuin aikuisellakin kissalla.
Täysravintoa syöville pennuille ei anneta ravintolisiä. Tästä poikkeuksena voi olla rasvahappolisä esimerkiksi laadukas kalaöljy, jonka sisältämä DHA-rasvahappo tukee pennun kehitystä. Pentujen täysravintoihin on yleensä lisätty DHA:ta.
Kissan nestetarve on noin 50 ml painokiloa kohden päivässä. Tämä määrä sisältää myös ravinnon sisältämän nesteen. Kosteaa ruokaa syövät kissat saavat usein kaiken tarvitsemansa nesteen ravinnostaan eivätkä juurikaan juo vettä. Raikasta vettä on kuitenkin aina oltava tarjolla.
Kissoille on luontaista syödä vähän ja usein. Pennulla voi olla ruokaa jatkuvasti tarjolla ja se saa käydä syömässä oman halunsa mukaan. Energiantarve on aina yksilöllistä, ja energiansaantia arvioidaan syötyjen ruokamäärien sijasta pennun yleisvoinnin ja kuntoluokan sekä kasvun perusteella.
Normaali pentu on virkeä ja leikkisä ja syö hyvällä halulla. Se ei oksentele ja uloste on kiinteää. Pennun tulee liikkua, hyppiä ja kiipeillä ikätasoonsa nähden normaalisti. Sen tulee olla solakka ja jäntevä. Väsymys, ruokahaluttomuus, oksentelu, ulosteen löysyys, liikkumishaluttomuus, liiallinen laihuus tai kasvun pysähtyminen ovat aiheita ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Yli puolivuotiaalla pennulla on kiinnitettävä huomiota myös mahdolliseen ylipainoon. Ylipainoa on syytä välttää pennusta lähtien ja tarvittaessa korjata ruokintaa.
Jaa myös muille kissaihmisille:
Tykkää tästä: