Kissan lajityypillinen ruokinta

Ravintonsa itsenäisesti hankkivan kissan on saalistettava 10-20 hiirtä tai muuta pikkueläintä päivässä. Vain noin puolet saalistusyrityksistä päättyy onnistuneesti. Kissan on siis ravinnontarpeensa tyydyttääkseen oltava lähes jatkuvasti valppaana tarjolle ilmaantuvien metsästysmahdollisuuksien varalta. Kissat eivät voi jäädä odottamaan näläntunnetta. Silloin niiden energiavarannot voisivat huveta ennen onnistunutta saaliin nappaamista. Siksi kylläisetkin kissat ovat ovat innokkaita saalistamaan aina tilaisuuden tullen, evoluutio on ohjelmoinut ne toimimaan siten.

Kissalla on siis valtava synnynnäinen tarve toteuttaa saalistuskäyttäytymistä. Sisäkissoilla tämä tarve täytyy täyttää jollakin muulla tavalla. Ympäristön virikkeellistäminen, leikki ja ruokinnan järjestäminen muistuttamaan mahdollisimman paljon kissan luontaista ravinnonhankintakäyttäytymistä tukee kissan hyvinvointia.

Leikki tarjoaa kissalle väylän purkaa saalistusviettiä ja se on yksi kissan perustarpeista. Kissalle kannattaa olla tarjolla pieni valikoima erilaisia ja eri kokoisia leluja. Innokkaat ja rohkeat saalistajat saattavat kokea rotan kokoiset kookkaat lelut jännittäviksi haasteiksi. Vähemmän innokkaat kissat taas yleensä innostuvat enemmän pienikokoisista leluista. Kissat kyllästyvät leluihin helposti. Kerran tapettu saalis ei välttämättä enää kiinnosta niitä. Leluja on hyvä kierrättää eli laittaa osa hetkeksi piiloon. Viikon tai pari kaapissa oltuaan ne innostavat taas leikkimään aivan kuin uusina.

Useimmat kissat nauttivat myös leikkimisestä ihmisen kanssa. Kissaa ei koskaan tulisi leikittää käsillä tai sormilla – edes pentuna – koska ennemmin tai myöhemmin käsien raapiminen ja pureminen alkaa tehdä kipeää. Parasta siis olla johdonmukainen alusta asti ja sallia leikin kohdistuminen vain siihen sopiviin leluihin. Esimerkiksi höyhenkepit ja onkea muistuttavat lelut narun ja kepin päässä toimivat hyvin ihmisen ja kissan yhteisleikissä. Jotkut kissat leikkivät mielellään laserosoittimen valolla. Olipa leikkikalu millainen tahansa, leikin päätteeksi kissan tulisi saada tarttua leluun kynsin ja hampain ja saattaa saalistuksen käyttäytymisketju loppuun. Laservalolla leikitettäessä kissalle voi leikin päätteeksi tarjota jonkun purtavaksi ja raavittavaksi soveltuvan lelun, jotta mukava leikkihetki ei päättyisi turhautumiseen saaliin vain yhtäkkiä kadotessa.

Kissa on siis evolutiivisesti sopeutunut saalistamaan lähes jatkuvasti ja syömään noin kymmenen hiirtä päivässä. Eli vähän kerrallaan ja usein. Villikissat voivat käyttää saalistamiseen jopa 12 tuntia vuorokaudessa. Nykyisin sisäkissat monesti ruokitaan kahdesti päivässä, kupillinen aamulla ja illalla. Lisäksi kaupalliset kissanruoat ovat erinomaisen maistuvia ja helppoja syödä. Siten syömiseen käytettävä aika saattaa olla hyvin lyhyt – muutamia minuutteja ja lautanen on tyhjä. Mitä kissa tekee lopuilla vuorokauden tunneilla? Virikkeiden puute ja tylsistyminen voi johtaa ahdistukseen ja apatiaan. Virikkeiden puute ja stressi voivat myös aiheuttaa ongelmakäytöstä. Monet kissat yrittävät ratkaista ongelman syömällä enemmän, ruoasta tulee niiden elämänsisältö. Runsas ravinnonsaanti yhdistettynä vähäiseen liikuntaan johtaa lihomiseen. Ylipaino sekä heikentää elämänlaatua että lyhentää eliniän odotetta.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan kissojen käyttäytymisen asiantuntijat Sarah Ellis ja Lizzie Rowe ovat laatineen ”Five a day Felix” -nimisen suosituksen, vapaasti suomennettuna Viidesti päivässä Viirulle. Suositus pitää sisällään viisi kohtaa:

1. Vähintään viisi ruokintakertaa päivässä

Joillakin kissoilla voi pitää ruokaa vapaasti tarjolla. Suuri osa kissoista kuitenkin syö vapaalla ruokinnalla ravinnontarvettaan enemmän, mikä johtaa lihomiseen. Jakamalla päivittäisen ruokamäärän viiteen tai useampaan annokseen voimme jäljitellä kissan luonnollista ruokailukäytöstä. Annokset voivat tuntua pieniltä, mutta täysravinto (erityisesti kuivaruoka) on hyvin energiatiheää. Ruoka-annokset voi tarjota päivän mittaan, mutta yhden tai useamman voi tarjota myös yöllä.

2. Aktivointilelut ja -alustat

Aktivointileluja ja -alustoja hyödyntäen voi tarjota useamman aterian päivässä tai jopa kaikki. Aktivointilelut tarjoavat älyllistä ja ruumiillista haastetta ja ovat mitä mainiointa virikkeellistämistä. Vanhempikin kissa voi hyvin oppia käyttämään näitä. Ahneilla kissoilla pelit hidastavat syömistä ja auttavat vähentämään luonnollisella tavalla syödyn ruoan määrää. Nirsompia kissoja pelit taas voivat houkutella syömään. Ruokintapelien käytön on todettu myös helpottavan toisiin kissoihin ja ihmisiin kohdistuvaa aggressiota, vähentävän pelkoa ja ahdistusta sekä auttavan sisäsiisteysongelmien ratkaisemisessa. Aktivointileluja on tarjolla lemmikkieläintarvikkeita myyvissä kaupoissa, mutta niitä voi askarrella helposti myös itse.

3. Ruokinta vaihtelevasti eri paikoissa

Saalistaessaan kissa käyttää monipuolisesti aistejaan paikantaakseen saaliin. Kotioloissa tätä voi jäljitellä laittamalla ruoan tarjolle eri paikkaan kuin missä se oli viimeksi. Siten kissa joutuu etsimään ravintoaan, käyttämään aistejaan ja ongelmanratkaisukykyään. Hyödynnä korkeita paikkoja, hyllyjä, raapimispuita – mitä tahansa keksitkin, mikä on kuitenkin turvallista kissalle. Ruoan etsiminen ja kiipeily tarjoaa myös liikuntaa.

4. Ruokaa myös yöllä

Kissat saalistavat luonnossa yöaikaan. Ruokintapelien avulla voi jäljitellä luonnollista yöaikaista ravinnonhankintakäytöstä, ilman että omistajan täytyy vaivautua ylös sängystä. Ruoan tarjoaminen yöaikaan voi lisäksi vähentää tylsistymistä ja siitä johtuvaa huomionhakuisuutta sekä aamuista nälkää ja omistajan herättelyä turhan aikaisin aamulla.

5. Vesi

Pidä aina tarjolla raikasta vettä. Vesikuppien olisi hyvä sijaita eri paikassa kuin ruoka. Kissat valitsevat mielellään vesilähteen, joka ei ole ruokailupaikan läheisyydessä varmistaakseen ettei vesi ole saastunut saaliseläimen sisälmyksillä. Juomakuppeja tulisi olla useita ja eri paikoissa kotia. Laakeat, matalalaitaiset lasiastiat miellyttävät useimpia kissoja. Kissaa voi myös houkutella juomaan juoma-automaatilla, jossa vesi virtaa ikään kuin lähteessä. Toiset kissat taas juovat mielellään tippumaan jätetystä hanasta tai juomalasista.

Ruokintatavan lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota ruon laatuun. Kissat ovat lihansyöjiä, ja luonnossa kissojen ravinnon on todettu koostuvan 52 % proteiinista, 46 % rasvasta ja vain 2 % hiilihydraateista. Turvallisinta on tarjota kissalle laadukasta täysravintoa. Osa kissanruoista on täydennysravintoja, mikä tarkoittaa, että ne eivät ole ravitsemuksellisesti täysipainoisia ja soveltuvat annettavaksi vain täysravinnon lisänä. Useimmat kanafilee- ja tonnikalaruoat ovat täydennysravintoja.

Raakaravinto lihanpalojen muodossa tarjoaa mitä mainiointa luonnollista pureskeluaktiviteettia, mutta se saattaa myös altistaa sekä kissan että omistajan tautia aiheuttavien bakteerien ja alkueläinten tartunnoille. Raakaravinnon koostaminen täysipainoiseksi kivennäis- ja hivenaineiden sekä vitamiinien osalta vaatii osaamista. Pelkkä liha ilman lisiä ei sovellu kissan yksinomaiseksi ruokavalioksi.

Kuivaruokaa on helppo tarjota ruokintapeleissä ja käyttää aktivoinnissa. Se ei kuitenkaan ole siinä mielessä lajityypillistä ravintoa, että kuivaruoan nestepitoisuus on pieni. Kissat eivät ole erityisen hyviä juomaan, koska luonnnossa valtaosa niiden nesteensaannista tulee ravinnon kautta. Riittävä nesteensaanti on erityisen tärkeää esimerkiksi ummetukseen tai virtsatieongelmiin taipuvaisilla kissoilla sekä vanhemmilla kissoilla, joilla juominen saattaa vähentyä entisestään. Kissat eivät useinkaan kompensoi ruoan vähäistä nestemäärää riittävällä juomisella. Kuivaruoka voi sen vuoksi lisätä riskiä ummetukseen ja virtsatievaivoihin niihin taipuvaisilla kissoilla.

Kosteassa ruoassa on enemmän nestettä, joka edesauttaa nestetasapainon ylläpidossa. Nestepitoinen ruoka lisäksi täyttää mahaa nopeammin kuin kuivaruoka, jolloin syöty ruoan määrä jää pienemmäksi. Siten kostea ruoka soveltuu kuivaruokaa paremmin painon pudotukseen. Kuivaruoassa on tavallisesti noin kolminkertainen määrä energiaa painoyksikköä kohden kosteaan ruokaan verrattuna. Jos kissa syö esimerkiksi 50 g kuivaruokaa tai 50 g kosteaa ruokaa, kuivaruoan sisältämä energiamäärä on kolminkertainen kosteaan ruokaan verrattuna.

Monikissatalouksissa kissojen ruokailu lähekkäin toisiaan voi johtaa ahdistukseen, stressiin tai kilpailuun ruoasta. Jotkut kissat syövät rennosti vierekkäin, mutta niillekin kannattaa tarjota mahdollisuus syödä rauhassa kauempana toisesta. Toiset kissat syövät kyllä lähekkäin, mutta niiden kehonkieli viestii jännittyneisyydestä, ne saattavat ahmia tai jättää ruokailun kesken. Ruokailuun liittyvä stressi ei aina näy ruokailutilanteessa. Syöminen on kissalle elinehto ja ne kyllä syövät huonommissakin olosuhteissa. Stressi saattaa sen sijaan näkyä esimerkiksi kyräilynä tai epäsopuna muissa tilanteissa, aggressiivisuuden lisääntymisenä tai vääriin paikkoihin pissailuna. Joskus ruokailustressi ja kilpailu ruoasta ilmenee ahmimisena ja oksenteluna, joskus pelkkänä ahmimisena johtaen lihomiseen. Aremmat kissat voivat jättää ruokailun kesken, jos syömistilanne ahdistaa, ja laihtua. Jokaisella kissalla tulisikin olla ruokarauha ja jokaiselle tulisi tarjota ruoka omassa paikassa erillään muista kissoista.