Tärkeät feromonit

Feromoneiksi kutsutaan kemikaaleja, joiden avulla tiettyyn eläinlajiin kuuluvat yksilöt viestivät keskenään. Esimerkiksi kissan tuottamat feromonit vaikuttavat vain toisiin kissoihin, hiiren tuottaman feromonit vain hiiriin.

Feromonien aistimisesta vastaa vomeronasaalielin, joka sijaitsee kovan kitalaen yläpuolella lähellä sierainonteloa. Yläetuhampaiden takaa johtaa kapea tiehyt vomeronasaalielimeen. Feromoneja tutkiessaan eläimet usein avaavat hieman suuta ja ikään kuin irvistävät, jotta feromonimolekyylit pääsisivät kulkeutumaan mahdollisimman tehokkaasti tuota tiehyttä pitkin vomeronasaalielimen aistinepiteelille. Tätä hyvin tyypillistä irvistystä kutsutaan flehmeniksi. Myös hajuaistinepiteeli osallistuu todennäköisesti feromonien havaitsemiseen. Vomeronasaalielimestä aistimus kulkeutuu hermosoluja pitkin aivojen hypotalamuksessa sijaitsevaan amygdalaan. Amygdalalla on tärkeä rooli seksuaalitoiminnoissa, sosiaalisessa käyttäytymisessä, tunteissa ja ruokailukäytoksessä. Toisin kuin tavallisissa hajuaistimuksissa, feromonien tuottamaan vasteeseen ei liity oppimista vaan se on automaattista ja synnynnäistä. Kaikki kissat reagoivat siis samoin tiettyyn feromoniin.

Feromonit ovat pieniä, helposti haihtuvia molekyylejä. Niitä tuotetaan erityisssä hajurauhasissa, joita sijaitsee ympäri kehoa.

Feromoneja tuottavia rauhasia on esimerkiksi näissä paikoissa kehoa:

• silmien ja korvien välissä
• suun ympäristössä
• leuan alla
• poskissa
• hännäntyvessä
• tassujen polkuanturoissa
• virtsa- ja sukupuolielinten alueella
• peräaukon ympärillä
• nisäaluella

Kissat levittävät feromoneja ympäristöönsä usealla eri tavalla esimeskiksi puskemalla, raapimalla, merkkaamalla virtsalla tai jättämällä ulosteet peittämättä. Hajumerkit sisältävät usein sekä feromoneja että niin sanotusti tavallisia hajuja, joita todennäköisesti hyödynnetään rinnakkain hajuviestinnässä.

Feromoneja käytetään muun muassa reviirin muodostamisessa ja sen hallinnassa. Niiden avulla kissat myös tunnistavat onko kyseessä tuttu lajikumppani vai vieras ja mahdollisesti vaarallinen yksilö. Keskenään ystävällisissä väleissä olevat kissat muodostavat puskemalla toisiaan ja nukkumalla kylki kyljessä niin sanotun ryhmähajun, jonka avulla ne tunnistavat toisensa ja ylläpitävät ystävällisiä suhteita. Jos perheessä on useampi kissa, ja yksi niistä on käynyt eläinlääkärissä, saattavat muut suhtautua siihen aluksi varauksellisesti tai jopa vihamielisesti, koska se ei haise enää tutulta. Kissat eivät tunnista vieraan hajuista kaveria kaverikseen. Toisaalta taas kahden ennalta toisilleen tuntemattoman kissan tutustuttaminen onnistuu helpommin, jos tutustumisprosessi aloitetaan yhteisen hajumaailman luomisen kautta. Tällöin kissojen tavatessa toisensa ne ovat tavallaan jo puoliksi tuttuja. Feromoneilla on oleellinen tehtävä myös seksuaalikäyttäytymisessä. Kissan biologinen tila heijastuu sen tuottamiin feromoneihin, joten feromonit kertovat muun muassa erittäjänsä terveydentilasta, ravitsemuksesta ja seksuaalisesta kypsyydestä ja lisääntymishalukkuudesta. Lisäksi hajumerkkien sijainnilla ja tuoreudella on todennäköisesti merkitystä viestinnässä.

Naamaferomoneja kissat levittävät puskemalla. Ne voivat puskea ympäristöään tai toisia kissoja. Usein kissalla on muutamia keskella sijainnila olevia suosikkipaikkoja, joita se puskee ja hankaa päivittäin. Usein näihin saattaa kertyä hankaamisesta tummaa töhnää, vaikkapa seinänkulmaukseen, ovenkarmiin tai tuolinjalkaan. Naamaferomonit tuovat kissalle turvallisuudentunnetta. Puskemista ja nuolemista esiintyy toistensa kanssa ystävällisissä väleissä olevien kissojen kesken, jolloin kissat muodostavat yhteistä laumahajua. Kissojen naamaferomoneja on tunnistettu viittä eri laatua (F1-F5). Synteettistä naamaferomonia F3 hyödynnetään Feliway Classic -valmisteessa, joka auttaa vähentämään stressiä ja lisäämään kissan turvallisuudentunnetta.

Kissat levittävät virtsan feromoneja merkkaamalla. Merkkailussa on kyse sekä reviirin hallinnasta että seksuaalisesta käyttäytymisestä. Yleisimmin merkkaavat leikkaamattomat urokset, mutta myös naaraat kiima-aikoina. Kastroidut/steriloidut kissat eivät yleensä merkkaa sisätiloissa, jos leikkaus on tehty riittävän varhaisella iällä eli ennen kuin merkkaamisesta on ehtinyt tulla tapa. Kuitenkin merkkaamista saattaa esiintyä millä tahansa kissalla, jos se kokee reviirinsä tuleen uhatuksi – esimerkiksi uuden kissan vuoksi tai remontin tai muuton seurauksena. Kissat eivät suihki summan mutikassa mihin tahansa paikkaan. Yleensä ne suosivat sellaisia paikkoja, joista hajumerkit tulevat havaituiksi mahdollisimman tehokkaasti.

Tassuferomoneja kissat levittävät raapimalla, ja niiden avulla ylläpidetään reviirin rajoja. Synteettinen tassuferomoni Feliscratch lisää raapimiskäyttäytymistä ja auttaa suuntaamaan sen toivottuun paikkaan.

Emokissat erittävät niin sanottua tyynnyttävää feromonia nisäalueelta. Tällä feromonilla on rauhoittava ja tyynnyttävä vaikutus, ja sen kaupallisen valmisteen, nimeltään Feliway Friends, on todettu lisäävän kissojen välistä harmoniaa ja vähentävän aggresiota.

Oleellinen osa kissan hyvinvointia on sen aisteja kunnioittava ja turvallisuudentunnetta lisävä hajumaailma. Älä siis ole liian siivousintoinen, jätä ainakin osa kissan suurella vaivalla ympäristöön hankaamista hajumerkeistä paikoilleen, ja ota feromonit huomioon myös kissojen välisiä suhteita mietittäessä. Feromoneilla on todennäköisesti suurempi vaikutus kissojen elämään kuin me ihmiset koskaan voisimme kuvitella.