Elämää kissan kanssa

Kissat ja lapset

Tässä jutussa kerron miten lapsia opastetaan käsittelemään kissoja oikein sekä myös vähän siitä miten kissaperheessä kannattaa valmistautua vauvan syntymään. Tarkemmin vauva-ajasta kissaperheessä voit lukea jutusta Kissa ja vauva.

Vauvan syntymä tuo mukanaan paljon muutoksia. Osa kissoista solahtaa vauvaelämään täysin ongemitta, toisille kissoille perheenlisäys voi olla melkoinen stressitekijä. Kotiin ilmestyy oudon hajuisia tavaroita, kovia ääniä ja turvalliset rutiinit muuttuvat. Muutoksia kannattaa pyrkiä pehmentämään tekemällä ne asteittain.

Jos kissan tilaa kotona joudutaan rajoittamaan vauva synnyttyä, esimerkiksi estämään sen pääsy makuuhuoneeseen, on tilarajoitusta hyvä alkaa valmistella jo odotusaikana. Vauvan tarvikkeita tuodaan kotiin mielellään vain yksi kerrallaan. Turvallista hajumaailmaa voi tukea feromonivalmisteilla, joko pistorasiaan laitettavan haihduttimen muodossa tai suhkuttamalla uusiin tarvikeisiin ferominisuihketta. Kissalle kannattaa järjestää turvapaikkoja kodin hiljaisempiin osiin, joihin se voi vetäytyä halutessaan.

Rutiinit kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman muuttumattomina. Mikäli kissan hoito on ollut aiemmin vain toisen puolison vastuulla, on rutiineja ja hoitotoimenpiteitä hyvä siirtää pikkuhiljaa myös toisen puolison tehtäväksi. Näin vältytään äkillisiltä muutoksilta, mikäli jompi kumpi vanhemmista ei vauva-aikana pysty huolehtimaan kissan hoidosta normaaliin tapaan. Kaikki hyvää mieltä tuova toiminta kuten aktivoiva ruokinta, leikitys ja tempputreeni toimivat puskureina stressiä vastaan, jos niihin vain jää aikaa ja energiaa vauva-ajan myllerryksessä.

Pieni vauva tarttuu käsillään kaikkeen mihin yltää, myös kissan karvoihin, eikä ymmärrä satuttavansa kissaa. Kissan luontainen reaktio karvoista kiskomiseen on raapaisu, joten lapsen ja kissan yhdessäoloa on syytä seurata ja tarvittaessa viedä jompi kumpi pois tilanteesta. Kissalle on myös järjestettävä mahdollisuus vetäytyä aina halutessaan omaan rauhalliseen turvapaikkaan, johon pienen lapsen kovat äänet innokkaat sormet eivät yllä. Lapsiperheissä kissojen kynnet kannattaa pitää lyhyinä tahattomien raapamien välttämiseksi.

Lasta on alusta asti ohjattava kissaa kunnioittavaan käsittelyyn. Kissan silittely tai leikitys onkilelulla yhdessä vanhemman kanssa ovat pienellekin lapselle sopivia puuhia, jotka auttavat luomaan luottavaisen ystävyyssuhten kissan ja lapsen välille. Ehdottoman tärkeää on pitää huolta siitä, että lapset eivät häiritse tai mene silittelemään lepäävää kissaa. Lepo- ja turvapaikat ovat rauhoitettu alue, joissa kissan annetaan olla rauhassa. Lapsille opetetaan, että kissan pitää aina saada tehdä aloite yhdessäoloon. Ennen kissan silitämistä on hyvä tarjota sille sormi nuuhkittavaksi. Jos kissa puskee sormea, se tarkoittaa ”saa silittää”. Muutaman silityksen jälkeen kysytään kissalta uudelleen sormea tarjoamalla haluaako se vielä jatkaa. Jos kissa kääntää päänsä pois tai ei reagoi mitenkään, se tarkoittaa ”kiitos riittää tällä kertaa”. Silittely vastoin kissan tahtoa ei ole sille mieluisaa ja voi johtaa raapaisuihin tai puremiin.

Monet kissat eivät nauti syliin nostamisesta. Lapsia ei tulisi kannustaa nostelemaan kissaa väkisin, koska lasten otteet ovat usein kissoille epämukavia ja rimpuileva kissa saattaa pudotessaan sekä satuttaa itsensä että aiheuttaa lapselle raapamia. Turvallisinta on mennä istumaan maahan ja odottaa, että kissa tulee omaehtoisesti syliin rapsuteltavaksi. Kissaa ei saa koskaan pidellä sylissä väkisin vaan sen annetaan lähteä heti halutessaan.

Kissaa ei tulisi missään olosuhteissa leikittää käsillä vaan leikki tulee suunnata aina leluun. Onkilelut ja varrelliset huiskut auttavat pitämään kissan kynnet ja hampaat turvallisen välimatkan päässä leikittäjän käsistä. Lasta ohjataan esimerkin avulla leikittämään kissaa rauhallisesti. Onkilelut saattavat innostaa vauhdikkaampia viikareita viuhtomaan leluilla ja kiskomaan niitä kissalta liian rajusti. Lapselle selitetään, että leikki ei ole kilpailu lelusta vaan tarkoituksena on antaa kissan metsästää saalis ja saada se itselleen.

Lapset kannattaa ottaa mukaan kissojen hoitoon liittyviin puuhiin kuten ruokintaan, harjaamiseen tai hiekkalaatikoiden siivoukseen. Esimerkiksi kuivaruokanappuloiden piilottelu kissan etsittäväksi, erilaisten itse tehtyjen aktivointilelujen askartelu tai leikkimökkien rakentelu pahvilaatikoista on isompien lasten mielestä hauskaa hommaa. Lasten kanssa on muistettava pitää erityisen tarkkaa huolta käsihygieniasta. Kissanhiekkaalaatikoiden ja hiekan käsittelyn jälkeen pestään aina kädet. Mikäli kissoille tarjotaan raakaruokaa, on kädet pestävä ja ruoan käsittelyyn käytetyt astiat ja pinnat puhdistettava huolellisesti.

Lasten on hyvä antaa osallistua kissan hoitoon ja heille voi antaa ikätason mukaisia pieniä tehtäviä. Vastuu kissan hoidosta ja hyvinvoinnista on kuitenkin oltava aina aikuisella.

%d bloggaajaa tykkää tästä: