Pica

Pica tarkoittaa ruoaksi kelpaamattomien asioiden syömistä. Pica-oireiset kissat voivat syödä esimerkiksi lankaa, kangasta, muovia, kumia, paperia, pahvia tai kissanhiekkaa. Usein ruoaksi tarkoittamattomien asioiden syömisestä ei seuraa mitään oksentelua vaarallisempaa, mutta riippuen syödystä materiaalista ja
sen määrästä kissa voi saada myös vakavampia haittoja kuten myrkytyksen, ruoansulatuskavan vaurioita tai suolentukkeuman.

Pica on eri asia kuin niin sanottu villan imeminen, jossa kissa vain imeskelee kangasta syömättä sitä.
Villan imeminen on päälle jäänyttä pentukäytöstä, ja liittyy usein liian varhaiseen vieroitukseen.

Pica-oireita on raportoitu esiintyvän enemmän itämaisilla roduilla kuten siamilaisilla, burmilla ja itämaisilla lyhytkarvoilla. Näillä roduilla pican taustalla saattaa olla geneettistä alttiutta.

Liian varhainen vieroitus voi lisätä alttiutta sekä villan imemiseen että picaan.

Picaa saattaa ilmetä stressin yhteydessä, esimerkiksi pennun muuttaessa uuteen kotiin tai seksuaalisen ja sosiaalisen aikuistumisen aikaan. Konfliktit muiden perheen kissojen kanssa voivat lisätä syötäväksi kelpaamattomien asioiden narskuttelua. Pureskelusta voi muodostua pakko-oire, jolla kissa purkaa ahdistustaan, samalla tavoin kuin kynsien pureskelu tai purkan jauhaminen meillä ihmisillä.

Pica on tavallisempaa sisäkissoilla kuin ulkona liikkuvilla kissoilla. Tähän voi olla stressin lisäksi myös muita syitä, esimerksi virikkeiden puute ja luonnollisen pureskeltavan vähyys. Kissan luonnollisessa saaliistuskäyttäytymisessä käyttäytymisketju päättyy saaliin repimiseen ja syömiseen. Metsästävä kissa joutuu siis käsittelemään, pureskelemaan ja repimään saalistaan ennen sen syömistä. Teollinen kissanruoka tarjoaa niukalti pureskeluaktiviteettiä, jonka tarve voi jäädä sisäkissoilla tyydyttymättä.
Niinpä ne voivat pyrkiä leikkiessään jatkamaan saalistusketjun loppuun eli repivät ja syövät lelun.

On todettu, että pica on yleisempää voimakkaan ruokahalun omaavilla kissoilla ja että niillä kissoilla, joilla ruokaa on vapaasti tarjolla, esiintyy vähemmän picaa. Todennäköisesti pica liittyy siis myös nälkään ja syömisen tarpeeseen.

Pica voi liittyä sairauksiin jotka lisäävät ruokahalua, aiheuttavat ruoansulatuskanavan kipua tai
ravintoaineiden puutoksia. Pica-oireita on liitetty muun muassa tulehdukselliseen suolistosairauteen
(IBD), sisäloistartuntoihin, diabetekseen, kilpirauhasen liikatoimintaan, anemiaan, FIV:iin, FeLV:in ja FIP.iin. Kroonisesta anemiasta kärsivät kissat voivat olla taipuvaisia syömään kissanhiekkaa.

Pica-oireisilla kissoilla, kuten kaikissa muissakin käyttäytymiseen liityvissä ongelmissa, on ensimmäiseksi hyvä varmistaa ympäristötarpeiden toteutuminen ja minimoida stressi. Kissalle voi tarjota sallittua pureskeltavaa esimerkiksi suurikokoisempia raksuja (monet hammaskivenestoraksut ovat tällaisia), lihanpaloja, rustoja tai kala- tai lihaliemessää pehmennettyjä koirien pieniä nahkapuruluita. Leikki ja virikkeet kuten aktivointilelut ja tempputreeni lievittävät stressiä ja tyydyttävät kissan toiminnantarvetta. Epäiltäessä sairautta pican taustalla on eläinlääkärikäynti paikallaan.