Kissat pitävät rutiineista, koska rutiinit tuovat turvallisen olon, mutta ruokansa suhteen ne arvostavat yleensä vaihtelua. Uusi ja erilainen ruoka houkuttelee syömään enemmän. On kuitenkin hyvä muistaa, että makumieltymykset kehittyvät pentuaikana. Jos kissa on pentuna syönyt vain yhdentyyppistä ruokaa, se ei mielellään vanhempanakaan kokeile uusia vaihtoehtoja. Tätä kutsutaan neofobiaksi eli uusien asioiden peloksi. Kissat myös liittävät helposti epämiellyttävät kokemuksensa sillä hetkellä syömäänsä ruokaan. Tällainen negatiivinen mielleyhtymä tunnetaan nimellä aversio.
Kissat syövät luontaisesti vähän kerrallaan ja useita kertoja päivässä. Joskus omistaja voi ajatella, että kissa syö huonosti jos se ei syö kuppiaan kerralla tyhjäksi. Se voi kuitenkin olla täysin normaalia kissan kissamaista käytöstä eikä merkki ongelmasta. Mikäli tällaisessa tapauksessa omistaja huolestuu ja alkaa hankkia entistä maistuvampia ruokia, kissa voi uutuudenviehätyksessä syödä uutta ruokaa hetken aikaa enemmän kunnes uutuudenviehätys katoaa ja kissa palaa taas normaaleihin tapoihinsa. Mikäli kissa vaikuttaa syövät vähän, mutta se on sopivan painoinen, hyvinvoiva eikä paino putoa, on kaikki todennäköisesti kunnossa.
Jos kissalla on huono ruokahalu eli se niin sanotusti nirsoilee, kyseessä voi olla opittu käyttäytyminen, stressi, kipu tai sairaus. Painonlasku on aina hälyttävä oire ja siihen tulee puuttua mahdollisimman pian.
Nirsoilu voi joskus johtua sairaudesta. Jos kissalla on vatsa tai joku muu paikka kipeä tai ruoasta tulee huono olo, voi ruokahalu olla heikko. Suolistosairauksiin liittyy usein myös aversioiden kehittyminen eli kun syömisestä tulee huono olo, kissa liittää sen syömäänsä ruokaan eikä myöhemmin kelpuuta enää tuota huonoon oloon johtanutta ruokaa. Jos kissa nirsoilee, tuntuu kyllästyvän ruokiin helposti, oksentelee useita kertoja kuukaudessa ja varsinkin jos paino putoaa, on eläinlääkärikäynti paikallaan.
Mikäli kissa sairastuu ja sen ruokavalio on tarkoitus vaihtaa erikoisruokaan, ruokinnamuutosta ei kannata tehdä ennen kuin kissan vointi on hyvä. Muutoin vaarana on aversion kehittyminen heti alkuunsa eikä suunniteltu ruokinnanmuutos onnistu. Sairaalle ja ruokahaluttomalle kissalle voi yleensä antaa mitä tahansa ruokaa mikä sille vain maistuu, koska kaikista haitallisinta on syömättömyys.
Kissat tarvitsevat runsaasti proteiinia ja rasvaa. Yleensä ne pitävät runsasproteiinisista ja runsasrasvaisista ruoista. Nirsolle ja määrällisesti vähän syövälle kissalle kannattaa tarjota tällaisia vaihtoehtoja.
Kissat arvioivat ruokia ja tunnistavat ne tuoksun perusteella. Sen vuoksi voimakkaalta tuoksuvat ruoat houkuttelevat niitä. Kostean ruoan lämmittäminen voimistaa tuoksua ja voi parantaa maistuvuutta. Luonnostaan voimakkaan tuoksuiset ruokalajit kuten sardiini ja tonnikala maistuvat usein hyvin kissoille.
Kissat eivät lajityypillisesti syö vierekkäin. Kissa on alkuperältään yksinäinen saalistaja eikä ruokailu ole sille sosiaalinen tapahtuma. Jos kissa joutuu vastentahtoisesti syömään liian lähellä toisia kissoja (tai ihmisiä) se voi joko syödä huonosti tai toisinpäin – alkaa ahmia ruokansa. Jokaiselle kissalle on tärkeää tarjota oma rauhallinen ruokailupaikka.
Kissan lajityypillisen käyttäytymismallin mukaan saalistus päättyy saaliin syömiseen. Ruokahalu usein parantuu, jos kissa joutuu tekemään vähän töitä ruokansa eteen eikä annos möllötä tylsästi kupissa. Tähän voi käyttää aktivointipelejä, ruoan heittelyä tai piilottelua, tempputreeniä tai ruokintaa leikkihetken päätteeksi.
Mikäli kissalle halutaan esitellä jokin uusi ruoka, sitä kannattaa tarjota vanhan ruoan ohella. Usein uteliaisuus saa kissan lopulta maistamaan uutta laatua. Apuna voi käyttää myös edellä mainittuja keinoja kuten aktivoivaa ruokintaa ja ruoan lämmitystä. Kannattaa olla sitkeä ja kärsivällinen, prosessissa voi mennä aikaa.
Usein kissat tuntuvat uskaltauvan maistamaan ruokaa paremmin, jos sitä on esillä vain pieni nokare ison lautasellisen sijasta. Ehkä kyseessä on samantyypinen ilmiö kuin leikissäkin; vähemmän leikkisä kissa kiinostuu usein enemmän pienistä leluista.
Tarvittaessa kissaa voi houkutella maistamaan uutta ruokaa maustamalla sitä jollakin voimakkaan tuoksuisella, kissaa miellyttävällä tutulla ruokalajilla, esimerkiksi tonnikalalla, kastikeruoalla tai herkkutahnalla tai kuorruttamalla se murustetulla kuivaruoalla. Mikäli kissa on hyvin uutuudenpelkoinen eikä suostu maistamaan mitään uutta ruokaa vapaaehtoisesti, voi ruokinnanmuutoksen toteuttaa sekoittamalla uutta ruokaa vanhan joukkoon ensin vain teelusikallisen kärjellisen ja siitä pikkuhilja määrää lisäten.
Sairailla kissoilla voidaan ruokahalua lisätä lääkkeellisesti esimerkiksi mirtatsapiinilla. Täysin syömättömälle kissalle voidaan laittaa ruokintaletku, jonka kautta se saa ravintoa kunnes paranee ja ruokahalu palautuu.
Jaa myös muille kissaihmisille:
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kissat pitävät rutiineista, koska rutiinit tuovat turvallisen olon, mutta ruokansa suhteen ne arvostavat yleensä vaihtelua. Uusi ja erilainen ruoka houkuttelee syömään enemmän. On kuitenkin hyvä muistaa, että makumieltymykset kehittyvät pentuaikana. Jos kissa on pentuna syönyt vain yhdentyyppistä ruokaa, se ei mielellään vanhempanakaan kokeile uusia vaihtoehtoja. Tätä kutsutaan neofobiaksi eli uusien asioiden peloksi. Kissat myös liittävät helposti epämiellyttävät kokemuksensa sillä hetkellä syömäänsä ruokaan. Tällainen negatiivinen mielleyhtymä tunnetaan nimellä aversio.
Kissat syövät luontaisesti vähän kerrallaan ja useita kertoja päivässä. Joskus omistaja voi ajatella, että kissa syö huonosti jos se ei syö kuppiaan kerralla tyhjäksi. Se voi kuitenkin olla täysin normaalia kissan kissamaista käytöstä eikä merkki ongelmasta. Mikäli tällaisessa tapauksessa omistaja huolestuu ja alkaa hankkia entistä maistuvampia ruokia, kissa voi uutuudenviehätyksessä syödä uutta ruokaa hetken aikaa enemmän kunnes uutuudenviehätys katoaa ja kissa palaa taas normaaleihin tapoihinsa. Mikäli kissa vaikuttaa syövät vähän, mutta se on sopivan painoinen, hyvinvoiva eikä paino putoa, on kaikki todennäköisesti kunnossa.
Jos kissalla on huono ruokahalu eli se niin sanotusti nirsoilee, kyseessä voi olla opittu käyttäytyminen, stressi, kipu tai sairaus. Painonlasku on aina hälyttävä oire ja siihen tulee puuttua mahdollisimman pian.
Nirsoilu voi joskus johtua sairaudesta. Jos kissalla on vatsa tai joku muu paikka kipeä tai ruoasta tulee huono olo, voi ruokahalu olla heikko. Suolistosairauksiin liittyy usein myös aversioiden kehittyminen eli kun syömisestä tulee huono olo, kissa liittää sen syömäänsä ruokaan eikä myöhemmin kelpuuta enää tuota huonoon oloon johtanutta ruokaa. Jos kissa nirsoilee, tuntuu kyllästyvän ruokiin helposti, oksentelee useita kertoja kuukaudessa ja varsinkin jos paino putoaa, on eläinlääkärikäynti paikallaan.
Mikäli kissa sairastuu ja sen ruokavalio on tarkoitus vaihtaa erikoisruokaan, ruokinnamuutosta ei kannata tehdä ennen kuin kissan vointi on hyvä. Muutoin vaarana on aversion kehittyminen heti alkuunsa eikä suunniteltu ruokinnanmuutos onnistu. Sairaalle ja ruokahaluttomalle kissalle voi yleensä antaa mitä tahansa ruokaa mikä sille vain maistuu, koska kaikista haitallisinta on syömättömyys.
Kissat tarvitsevat runsaasti proteiinia ja rasvaa. Yleensä ne pitävät runsasproteiinisista ja runsasrasvaisista ruoista. Nirsolle ja määrällisesti vähän syövälle kissalle kannattaa tarjota tällaisia vaihtoehtoja.
Kissat arvioivat ruokia ja tunnistavat ne tuoksun perusteella. Sen vuoksi voimakkaalta tuoksuvat ruoat houkuttelevat niitä. Kostean ruoan lämmittäminen voimistaa tuoksua ja voi parantaa maistuvuutta. Luonnostaan voimakkaan tuoksuiset ruokalajit kuten sardiini ja tonnikala maistuvat usein hyvin kissoille.
Kissat eivät lajityypillisesti syö vierekkäin. Kissa on alkuperältään yksinäinen saalistaja eikä ruokailu ole sille sosiaalinen tapahtuma. Jos kissa joutuu vastentahtoisesti syömään liian lähellä toisia kissoja (tai ihmisiä) se voi joko syödä huonosti tai toisinpäin – alkaa ahmia ruokansa. Jokaiselle kissalle on tärkeää tarjota oma rauhallinen ruokailupaikka.
Kissan lajityypillisen käyttäytymismallin mukaan saalistus päättyy saaliin syömiseen. Ruokahalu usein parantuu, jos kissa joutuu tekemään vähän töitä ruokansa eteen eikä annos möllötä tylsästi kupissa. Tähän voi käyttää aktivointipelejä, ruoan heittelyä tai piilottelua, tempputreeniä tai ruokintaa leikkihetken päätteeksi.
Mikäli kissalle halutaan esitellä jokin uusi ruoka, sitä kannattaa tarjota vanhan ruoan ohella. Usein uteliaisuus saa kissan lopulta maistamaan uutta laatua. Apuna voi käyttää myös edellä mainittuja keinoja kuten aktivoivaa ruokintaa ja ruoan lämmitystä. Kannattaa olla sitkeä ja kärsivällinen, prosessissa voi mennä aikaa.
Usein kissat tuntuvat uskaltauvan maistamaan ruokaa paremmin, jos sitä on esillä vain pieni nokare ison lautasellisen sijasta. Ehkä kyseessä on samantyypinen ilmiö kuin leikissäkin; vähemmän leikkisä kissa kiinostuu usein enemmän pienistä leluista.
Tarvittaessa kissaa voi houkutella maistamaan uutta ruokaa maustamalla sitä jollakin voimakkaan tuoksuisella, kissaa miellyttävällä tutulla ruokalajilla, esimerkiksi tonnikalalla, kastikeruoalla tai herkkutahnalla tai kuorruttamalla se murustetulla kuivaruoalla. Mikäli kissa on hyvin uutuudenpelkoinen eikä suostu maistamaan mitään uutta ruokaa vapaaehtoisesti, voi ruokinnanmuutoksen toteuttaa sekoittamalla uutta ruokaa vanhan joukkoon ensin vain teelusikallisen kärjellisen ja siitä pikkuhilja määrää lisäten.
Sairailla kissoilla voidaan ruokahalua lisätä lääkkeellisesti esimerkiksi mirtatsapiinilla. Täysin syömättömälle kissalle voidaan laittaa ruokintaletku, jonka kautta se saa ravintoa kunnes paranee ja ruokahalu palautuu.
Jaa myös muille kissaihmisille:
Tykkää tästä: