Terveys

FIV eli kissan immuunikatovirus

FIV eli kissan immuunikatovirus kuuluu retrovirussuvun lentiviruksiin. FIV ei tartu ihmisiin tai muihin eläinlajeihin. Se aiheuttaa nimensä mukaisesti immuunikatoa eli elimistön puolustusjärjestelmän lamaantumista, sekundaarisia infektioita, immuunivälitteisiä sairauksia sekä kasvainsairauksia.

Tartunta

FIV-tartunta on yleisin ulkona vapaasti liikkuvilla leikkaamattomilla uroskissoilla ja kissoilla, jotka tappelevat muiden kissojen kanssa. Se tarttuu tavallisimmin pureman seurauksena. FIV ei tartu kovinkaan helposti ruokakuppien, hiekkalaatikoiden, nuolemisen tai muun ystävällisen kontaktin välityksellä. Tartunta emolta pennuille on harvinainen, mutta mahdollinen. Pentujen tartuntariskiin vaikuttaa emon sairauden vaihe. Oireellinen tai tiineyden aikana tartunnan saanut emo voi tartuttaa suurimman osan pentueesta, oireeton emo ei yleensä siirrä tartuntaa pentuihin. FIV-infektio voi tarttua myös verensiirron välityksellä.

Oireet

FIV:in oireet vaihtelevat taudin vaiheen mukaan. Vaiheita on kolme: akuuttivaihe, kantajavaihe ja krooninen vaihe.

Akuuttivaiheen kesto on muutamia viikkoja tai kuukausia. Se voi olla hyvin vähäoireinen tai oireina voi esiintyä muutamia päiviä kestävää kuumeilua, väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Imusolmukkeet voivat olla suurentuneet pidempään.

Akuuttivaiheen jälkeen seuraa oireeton kantajavaihe. Kantajavaihe voi kestää vuosia tai joillain kissoilla jopa koko eliniän. On mahdollista, että FIV-tartunnan saanut kissa elää yhtä pitkän ja terveen elämän kuin mikä tahansa kissa. Kantajakissa voi kuitenkin tartuttaa virusta eteenpäin.

Osa kissoista siirtyy lopulta krooniseen vaiheeseen, jolloin immuunipuolustus alkaa heiketä. Immuunikadon seurauksena kissa on altis saamaan sekundaarisia virus-, bakteeri-, sieni- ja alkueläininfektioita. Oireet vaihtelevat sen mukaan, mihin sekundaarisiin infektioihin kissa sairastuu. Tyypillisiä oireita ovat:

  • ien- ja suutulehdus
  • ripuli
  • kuumeilu
  • keuhkokuume
  • huonokuntoinen karva
  • ruokahaluttomuus
  • laihtuminen
  • ihosairaudet
  • sierainontelon tulehdus (krooninen nuha)
  • neurologiset ongelmat
  • kasvainsairaudet

Diagnostiikka

FIV-tartunnan diagnostiikassa käytetään useita erilaisia testejä. Yleisin on kustannuksiltaan edullinen pikatesti, joka tunnistaa verestä FIV-vasta-aineet. Negatiivinen pikatestitulos on luotettava. On kuitenkin otettava huomioon, että äskettäin saatu tartunta ei näy heti testissä. Vasta-aineiden nousuun voi mennä muutamia viikkoja. Mikäli epäillään tartunnan tapahtuneen vasta vähän aikaa sitten, kissa kannattaa testata uudelleen 2 kk kuluttua. Positiiviset pikatestitulokset on aina varmistettava toisella testimenetelmällä (PCR, IFA tai western blot). Sairauden ollessa harvinainen väärien positiivisten tulosten mahdollisuus on suhteessa suuri.

PCR-testit tunnistavat viruksen DNA:n tai RNA:n. PCR-testien ongelma on immuunikatoviruksen mutaatioherkkyys; testit eivät aina tunnista kaikkia viruskantoja. Sen vuoksi PCR-testiä ei suositella ensisijaiseksi testimenetelmäksi.

Pennut voivat saada vasta-aineita emoltaan, jolloin pikatesti voi olla positiivinen. Yleensä vasta-aineet ovat kadonneet 16 viikon ikään mennessä, mutta harvoissa tapauksissa ne ovat poissa vasta 6 kk ikään mennessä. Näin ollen FIV-testissä positiivisen tuloksen 16 viikon iässä saanut pentu tulee testata uudelleen 6 kk iässä ja alle 16 viikkoinen pentu testataan uudelleen yli 16 viikon iässä.

Hoito ja ennuste

FIV-positiivisen kissan sairauksia ei tule jättää hoitamatta vain sen vuoksi, että se on FIV-positiivinen, saatika sitten että kissa lopetettaisiin positiivisen tuloksen vuoksi. Kissan yleiskunnosta huolehditaan asianmukaisella terveydenhoidolla. Säännölliset terveystarkastukset eläinlääkärissä auttavat havaitsemaan sekundaariset tulehdukset. Ajoissa aloitettu hoito tehoaa parhaiten. Useimpia sekundaarisia infektiota voidaan hoitaa, joskin niiden paraneminen voi olla hitaampaa kuin FIV-negatiivisilla kissoilla.

FIV-kissan rokottaminen harkitaan tapauskohtaisesti yhdessä oman eläinlääkärin kanssa.

Ruokintana paras on laadukas ja täysipainoinen teollinen ruoka. Raakaruokintaa on hyvä välttää tautiriskien vuoksi. FIV-kissat ovat alttiimpia sairastumaan ruokaperäisiin infektioihin kuin terveet kissat.

Tartunnan leviäminen tulee ehdottomasti estää eli FIV-positiiviset kissat on steriloitava/kastroitava ja pidettävä sisällä. Vaikka infektion siirtyminen kissasta toiseen ystävällisessä kanssakäymisessä onkin harvinaista, on FIV-positiiviset ja -negatiiviset kissat silti parasta pitää erillään toisistaan.

Stressi on minkä tahansa kissan terveydelle haitallista. FIV-tartunnan saaneella kissalla stressi voi laukaista sairauden siirtymisen kantajuudesta krooniseen vaiheeseen. Kissojen välinen epäsopu tai kilpailu resursseista kuten ruokakupeista, vesikupeista, hiekkalaatikoista tai lepopaikoista ovat yleisiä stressin lähteitä, minkä vuoksi kissojen ympäristötarpeiden toteutumisesta on tärkeää huolehtia.

Sekundaarisia infektioita voidaan hoitaa, mutta itse FIV:iin ei ole olemassa parantavaa lääkitystä. Krooniseen vaiheeseen edenneillä kissoilla sairaus johtaa ikävä kyllä lopulta kuolemaan imuunipuolustuksen lamaantumisen ja elimistön rappeutumisen seurauksena.

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: