Terveys

FeLV eli kissan leukoosivirus

FeLV eli kissan leukoosivirus kuuluu retrovirussuvun onkornaviruksiin. FeLV aiheuttaa immuunipuolustuksen heikkenemistä, anemiaa ja kasvainsairauksia. Virus tarttuu kissojen nuollessa toisiaan sekä ruokakuppien, hiekkalatikoiden, puremahaavojen ja verensiirron välityksellä.

Tartunta

Sairaat kissat erittävät virusta syljessä, sieraineritteissä, virtsassa, ulosteissa ja maidossa. Tartunta tapahtuu tavallisesti normaalissa ystävällisessä kanssakäymisessä: kissojen nuollessa toisiaan tai yhteisten ruokakuppien ja hiekkalaatikoiden välityksellä. FeLV voi tarttua myös pureman tai verensiirron seurauksena.

Sairaiden emojen pennut kuolevat yleensä jo kohdussa tai viimeistään pian syntymän jälkeen. FeLV:in oireettomilla kantajilla virus voi piileskellä maitorauhasissa ja aktivoitua tiineyden viimeisellä kolmanneksella, jolloin pennut saavat tartunnan maidon välityksellä.

Altteimpia tartunnalle ovat alle 4 kuukauden ikäiset pennut, minkä jälkeen vastustuskyky lisääntyy asteittain. Aikuisetkin kissat voivat kuitekin saada tartunnan. Tartuntariskiä lisää ympäristön suuri virusmäärä ja pitkäkestoinen altistus eli käytännössä eläminen yhdessä yhden tai useamman FeLV-positiivisen kissan kanssa.

FeLV-virus säilyy kuivassa ympäristössä tartuttamiskykyisenä vain muutamia tunteja, kosteassa ympäristössä noin 48 tuntia. Virukseen tehoavat kaikki yleisimmät desinfektioaineet.

Oireet

FeLV-infektio voi johtaa kolmeen erilaiseen lopputulokseen: paranemiseen, viruksen kantajuuteen tai sairauteen.

Kissa voi parantua kokonaan tartunnasta, jos sillä on riittävän tehokas immuunipuolustus.

Toisilla kissoilla pieni määrä virusta jää piileskelemään kudoksiin, ja näistä kissoista tulee viruksen oireettomia kantajia. Oireettomat kantajat eivät tartuta virusta toisiin kissoihin. Kantajakissoilla stressi, kortisonilääkitys tai muu immuunipuolustuksen heikkeneminen voi kuitenkin johtaa viruksen uudelleenaktivaatioon ja tartuttavuuteen.

Sairailla kissoilla virusta löytyy sekä verestä että kudoksista ja ne erittävät sitä sylkeen, virtsaan, ulosteeseen ja maitoon.

FeLV aiheuttaa immuunipuolustuksen heikkenemistä, jolloin kissa on herkempi saamaan sekundaarisia infektiota. Toistuvat, hitaasti paraneva infektiot voivat viitata FeLV-tartuntaan. Virus aiheuttaa myös anemiaa ja kasvainsairauksia, useimmiten lymfoomaa eli imukudossyöpää tai leukemiaa eli verisyöpää. Toisinaan FeLV-infektion seurauksena voi kehittyä immuunivälitteisiä sairauksia, krooninen suolistotulehdus, lisääntymisongelmia tai neurologisia sairauksia.

Leukoosiviruksen oireita voivat olla:

  • ruokahaluttomuus
  • laihtuminen
  • huonokuntoinen turkki
  • suurentuneet imusolmukkeet
  • kuume
  • vaaleat limakalvot
  • ientulehdus ja suutulehdus
  • ihotulehdus, virtsatietulehdus, hengitystietulehdus
  • jatkuva ripuli
  • kohtaukset, käyttäytymisen muuttuminen, muut neurologiset oireet
  • silmäsairaudet
  • keskenmeno ja muut lisääntymisongelmat

Diagnoosi

FeLV-infektion diagnostiikassa käytetään yleisimmin pikatestiä, joka tunnistaa veressä olevan viruksen. Pikatestissä tulee joskus vääriä positiivisia tai negatiivisia tuloksia, joten positiiviset tulokset varmistetaan aina toisella testimenetelmällä (IFA tai PCR). Jos kissa on saanut tartunnan vasta vähän aikaa sitten, se ei välttämättä näy vielä testissä. Tartuntariskissä hiljattain olleille kissoille suositellaan pikatestin uusimista 1-2 kk kuluttua. Toisaalta osalla pikatestipositiivisista kissoista viremia (=viruksen löytyminen verestä) voi olla väliaikaista, ja tartunta muuttuu joidenkin viikkojen tai kuukausien sisällä kantajuudeksi. Tällöin pikatestin uusiminen 3-4 kk kuluttua antaa negatiivisen tuloksen.

IFA-testiä voidaan käyttää selvittämään, onko FeLV edennyt luuytimeen eli onko kysessä pysyvä sairastuminen. FeLV-sairailla kissoilla virusta löytyy luuytimestä noin 6-8 viikon kuluttua tartunnasta.

PCR-testi tunnistaa viruksen geneettisen materiaalin, DNA:n tai RNA:n. PCR:llä infektio voidaan todeta aikaisemmin kuin pikatestillä tai IFA:lla, jopa 1-3 viikon kuluttua tartunnasta. Positiivinen PCR-tulos tarkoittaa kantajuutta tai pysyvää sairastumista. Verenluovuttajakissat tulee testata sekä pikatestillä että PCR:llä, koska FeLV-kantajat voivat levittää tartuntaa verensiirron välityksellä. FeLV-kantajilla pikatesti voi olla negatiivinen ja PCR positiivinen.

Hoito ja ennuste

FeLV-positiivisten kissojen hoidossa tärkeintä on hyvä yleiskunnon ylläpitäminen ja sekundaaristen infektioiden ennaltaehkäisy. FeLV-positiiviset kissat tulee steriloida/kastroida, pitää sisällä ja erillään terveistä kissoista. Raakaruokaa on hyvä välttää, koska FeLV-kissat ovat terveitä kissoja herkempiä ruokaperäisille infektioille.

Rokotuksista päätetään yksilöllisesti yhdessä oman eläinlääkärin kanssa.

FeLV-kissoille suositellaan säännöllisiä terveystarkastuksia eläinlääkärissä 6-12 kk välein. Sekundaariset infektiot tulee hoitaa huolellisesti. Usein ne ovat parannettavissa, mutta vaativat tavanomaista pitempää ja tehokkaampaa hoitoa. Kortisonia ja muita immuunipuolustusta heikentäviä lääkkeitä on hyvä välttää.

Ikävä kyllä 85 % FeLV-tartunnan kissoista kuolee 3,5 vuoden kuluessa diagnoosista. 80 %:lla FeLV-positiivisista kissoista menehtymisen syynä on immuunipuolustuksen romahtaminen ja 20 %:lla kasvainsairaudet.

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: