Kun kissa menettää kaverinsa

Kissa lajina on sosiaalisuudeltaan joustava. Kissat pystyvät elämään yksinkin, mutta positiiviset sosiaaliset suhteet lisäävät niiden hyvinvointia. Paino on tässä sanalla positiiviset. Kahden huonoissa väleissä olevan kissan yhteiselämä ei lisää niiden hyvinvointia vaan heikentää sitä.

Ystävällisissä väleissä olevat kissat lähestyvät toisiaan suoraan ja hännät rennosti pystyssä ja ne voivat lähestyessään kurista toisilleen, ne nuuskivat nenäkkäin ja nuolevat toisiaan. Usein kaverukset myös nukkuvat kylki kyljessä ja leikkivät yhdessä. Tällaiset kissat pitävät toisiaan saman sosiaalisen ryhmän jäseninä ja nauttivat toistensa seurasta.

Kissaystävän menettäminen voi aiheuttaa surua niin ihmiselle kuin kissallekin. Erityisen vaikeaa ystävän menetys voi olla seniori-ikäiselle kissalle, joka on tottunut aina jakamaan elämänsä tuon kaverin kanssa. Kenen kylkeen nyt käpertyä nukkumaan? Kuka nuolisi korvantaustat? Kenestä saisi turvaa yöllä tai silloin, kun ihmiset ovat poissa kotoa?

Kissan suru voi ilmetä esimerkiksi vetäytymisenä tai lisääntyneenä seurankaipuuna, ruokahalun heikentymisenä tai lisääntymisenä, turkinhoidon vähentymisenä tai liiallisena nuolemisena, levottomuutena tai lisääntyneenä maukumisena. On hyvä ottaa huomioon, että mikä tahansa edellä mainituista voi olla myös sairauden oire, joten tarvittaessa kissa tulee käyttää eläinlääkärillä sairauksien poissulkemiseksi.

Suru ottaa aikansa niin meillä ihmisillä kuin kissoillakin. Suru on surtava läpi, pikkuhiljaa se muuttuu puristavasta kivusta ja lohduttomuudesta haikeudeksi ja kauniiksi muistoiksi. Kissojen suruprosessista ei tiedetä kovinkaan paljon, mutta useimmilla kissoillakin aika on se joka parantaa.

Ystävän menetys vaikuttaa kissan arkeen ja päivärutiineihin. Rutiinien pysyvyys on kissoille tärkeää, ja niistä kannattaa yrittää pitää erityisen tarkkaan kiinni myös menetyksen jälkeen. Kissat reagoivat helposti myös omistajan muuttuneeseen käytökseen tai sen ennakoimattomuuteen. Kissojen turvallisuudentunnetta lisää se, että omistaja käyttäytyy aina samalla, kissalle tutulla tavalla. Suru muuttaa väistämättä meitä ihmisiä. Harva pystyy esittämään kissalleen ettei mitään olisi tapahtunut, eikä sitä tarvitse yrittääkään. Surun keskelläkin olisi kuitenkin hyvä pitää kiinni rutiineista ja kissalle tärkeistä elämän pienistä yksityiskohdista.

Yksilön hyvinvointia voi kuvata kahtena vaakakuppina, jossa toisella puolella ovat ikävät, hyvinvointia heikentävät asiat ja toisella puolella kivat, hyvinvointia lisäävät jutut. Jos negatiivisten asioiden puoli syystä tai toisesta täyttyy ja vaaka painuu sille puolelle, sitä kannattaa tasapainottaa lisäämällä asioita positiiviseen kuppiin niin paljon kuin mahdollista. Kissan surua voi helpottaa mukavilla asioilla kuten tarjoamalla tavallistakin enemmän mahdollisuuksia tulla hellittäväksi ja syliin (jos kissa nauttii siitä), aistivirikkeitä, leikkiä, aktivointia esimerkiksi aktivoivaa ruokintaa ja tempputreeniä. Minkä tahansa toiminnan suhteen kannattaa muistaa, että kissoille on luontaisempaa jakaa ne useaan lyhyeen hetkeen, jotka sijoittuvat vuorokauden ympäri. Kissalle on parempi tarjota ruokaa, leikkiä, hellyyttä ja aktivointia muutaman minuutin tuokioina monta kertaa päivässä kuin yhtenä tai kahtena pidempänä rupeamana.

Usein menetyksen jälkeen esiin nousee kysymys, kannattaisiko kissalle hankkia uusi kaveri. Siihen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Uuden kaverin hyväksymiseen vaikuttaa kissan temperamentti ja aiemmat kokemukset, se miten tutustuttaminen hoidetaan sekä uuden kaverin ja vanhan kissan luonteiden yhteensopivuus. Pennun hankkimista kaveriksi seniorikissalle en suosittele, koska usein pennun energia ja leikinhaluisuus pikemminkin rasittaa ja stressaa senioria. Toisaalta kahden aikuisen kissan tutustuttaminen ei sekään ole aina helppoa. Jos vanha kissa on luonteeltaan rohkea ja avoin ja sillä on positiivisia kokemuksia muiden kissojen kanssa elämisestä, uuden kaverin hyväksyminen käy todennäköisesti helpommin kuin aralla ja stressiherkällä kissalla. Sopeutumiseen vaikuttaa myös vanhan kissan fyysinen tila. Sairaudet ja kivut heikentävät sietokykyä ja joustavuutta. Uutta kaveria ei kannata esitellä ennen kuin sairaudet ja krooniset kivut ovat hyvässä hoitotasapainossa.