Terveys

FIP eli kissan tarttuva vatsakalvontulehdus

FIP eli kissan tarttuva vatsakalvontulehdus on koronaviruksen aiheuttama tulehdussairaus. FIP-virus sinällään ei tartu, vaan koronavirus mutatoituu FIP-virukseksi kissayksilössä ja aiheuttaa sairauden. Ikävä kyllä FIP:iin ei toistaiseksi ole parantavaa hoitoa vaan tauti johtaa kuolemaan. Tutkimusta kuitenkin tehdään koko ajan, joten toivottavasti tulevaisuudessa saadaan käyttöön tehokas ja kohtuuhintainen lääkitys FIP-potilaille.

Tartunta

Koronavirustartunta on kissoilla erittäin yleinen. Mitä enemmän kissoja on samassa tilassa, sitä todennäköisempi koronavirustartunta on. On arvioitu, että lemmikkikissoilla koronavirustartunnan esiintyvyys on noin 25-40 %. Monikissatalouksissa ja löytökissataloilla se voi lähennellä 80-100 prosenttia.

Koronavirustartunnan saaneet kissat erittävät virusta ulosteen mukana. Virus säilyy ympäristössä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Siihen tehoavat kaikki yleisimmät desinfektioaineet esimerkiksi kloriitti. Tartunta leviää toisen kissan nuollessa itseään ja saadessa siten virusta ruoansulatuskanavaansa. FIP-virus ei yleensä tartu kissasta toiseen.

Oireet

Koronavirustartunta on useimmiten oireeton tai vähäoireinen, itsellään parantuva sairaus. Tyypilliset oireet ovat lievä ripuli ja ylähengitystieoireet kuten sierainvuoto ja aivastelu. Suurin osa koronavirustartunnan saaneista kissoista pysyy oireettomana, pääsee eroon viruksesta eikä koskaan kehitä FIP:iä. Osa kissoista jää viruksen pysyviksi kantajiksi. Pienessä osassa kissoja (alle 10 %) koronavirus kuitenkin mutatoituu ja muuttuu FIP-virukseksi. Sairastumiseen vaikuttavat sekä viruksen että kissayksilön ominaisuudet, eikä kaikkia sairastumisriskiin vaikuttavia tekijöitä tunneta vielä täysin. Eniten FIP:iä esiintyy pennuilla ja nuorilla kissoilla. Noin 80 % sairastuneista on alle kaksivuotiaita, useimmat näistä 4-12 kk ikäisiä.

FIP-virus hakeutuu valkosoluihin ja leviää niiden mukana kaikkialle elimistöön. Elimistön alkaa puolustautua virusta vastaan, ja tulehdusvasteen seurauksena kehittyy verisuonitulehdus. FIP:in oireet johtuvat tästä verisuonitulehduksesta. Tyypilliset oireet kaikilla sairastuneilla ovat kuumeilu, ruokahaluttomuus ja laihtuminen. Kuume voi tulla ja mennä, eikä se vastaa antibioottihoitoon. Pennut ovat tyypillisesti pentuesisaruksiaan heikkokasvuisempia ja rauhallisempia.

FIP:iä on olemassa kahta eri muotoa, kuiva ja märkä. Märässä muodossa vatsa- ja rintaonteloon kertyy nestettä, jolloin kissalle voi tulla hengitysvaikeuksia ja sen vatsa pullistuu. Kuivassa muodossa oireet voivat olla lähes minkälaisia tahansa, riippuen siitä missä elinjärjestelmissä tulehdus sijaitsee.

Diagnoosi

FIP:in toteaminen perustuu oireisiin ja laboratoriolöydöksiin. Yhtä tiettyä FIP-testiä ei ole olemassa. Mitä enemmän diagnostisia kriteerejä täyttyy, sitä todennäköisempi diagnoosi on. Verinäytteessä todetaan tyypillisesti anemia sekä albumiiniproteiinin vähentynyt määrä ja globuliiniproteiinin lisääntyminen. Rinta- tai vatsaonteloon kertynyt neste on yleensä oljenkeltaista ja hieman limaista. Nesteestä voidaan tehdä RT-PCR -tutkimus, joka tunnistaa FIP-viruksen ja erottelee sen koronaviruksesta. Kuivan FIP:in diagnostiikka voi olla todella haastavaa. Lopulliseen diagnoosiin ei välttämättä ole mahdollista päästä ilman kudoskoepaloja.

Hoito ja ennuste

FIP:in hoitoon ei tällä hetkellä ole olemassa tehokasta lääkitystä. Erilaisia lääkeyhdistelmiä tutkitaan ja testataan ulkomailla. Suomessa näitä lääkkeitä ei ole saatavilla. Toistaiseksi lääkitysten avullakin märkään FIP:iin sairastuneen kissan elinajanodote on vain joitakin päiviä tai viikkoja, kuivassa FIP:issä viikkoja tai muutamia kuukausia.

Ennaltaehkäisyssä tärkeintä on rajoittaa samassa tilassa elävien kissojen lukumäärää, välttää stressiä sekä huolehtia hyvästä hygieniasta ja ravitsemuksesta. Mitä enemmän kissoja elää yhdessä, sitä todennäköisemmin joku niistä on viruksen pysyvä erittäjä. Stressi ja altistuminen suurelle määrälle virusta lisää FIP:in puhkeamisen riskiä.

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: