Kissan tilantarve

Monikissatalouksissa kissojen tilantarpeeseen vaikuttaa moni asia. Ehkä tärkein on se, kuuluvatko kissat samaan sosiaaliseen ryhmään – eli ovatko ne ystäviä keskenään – vai onko kyse siitä, että ne pikemmin vain sietävät toisiaan. Samaan sosiaaliseen ryhmään kuuluvat kissat lähestyvät toisiaan hännät rennosti pystyssä, nuuskivat toisiaan nenäkkäin, nuolevat ja puskevat toisiaan ja nukkuvat kiinni toisissaan. Jos kissat eivät tee mitään näistä, ne eivät kuulu samaan sosiaaliseen ryhmään ja pyrkivät pikemminkin välttelemään kohtaamista.

Pelkkiä neliöitä tärkeämpää ovat kissan turvalliseksi kokemat liikkumisreitit ja turvapaikat. Kissojen pitäisi päästä väistämään toisiaan halutessaan ja säilyttämään 1-3 metrin etäisyys toisiinsa sekä vaaka- että pystysuunnassa. Avarat ja pelkistetyt, yhtä isoa tilaa olevat asunnot tarjoavat niukasti piilopaikkoja ja lymyilymahdollisuuksia. Sopivalla sisustuksella kodista saa kissalle mukavan ja turvallisen tuntuisen. Esimerkiksi sohvantaukset, kirjahyllynpäälliset, vaatekomeronhyllyt ja isot viherkasvit tuovat kaivattuja piilottelupaikkoja. Korkeat tai jopa kattoon asti ulottuvat raapimis- ja kiipeilypuut antavat kissoille mahdollisuuden käyttää kolmiulotteista tilaa. Tähystellessään ympäristöään muita korkeammalta kissa tuntee olonsa turvalliseksi. On kuitenkin hyvä huolehtia, että jokaiselle kissalle riittää tilaa kiipeilypuissa, ja poistumisteitä on useampia. Yksi tyypillinen epäsuoran aggression muoto kissoilla on ns. blokkaaminen tai motittaminen, jolloin kissa ei pääse kulkemaan vapaasti toisen tukkiessa sen tien. Edellä mainitusta syystä ahtaat käytävät ja portaikot voivat joskus olla ongelmallisia, samoin kissoille tärkeiden resurssien (hiekkalaatikoiden, ruokailupaikkojen, nukkumapaikkojen, tähystelypaikkojen, raapimispuiden jne.) sijoittaminen lähekkäin.

Syöminen ei ole kissoille sosiaalinen tapahtuma vaan ne haluavat mieluiten syödä yksin. Jokaiselle kissalle pitäisi olla oma ruokailupaikka. Vesikuppi olisi hyvä sijoittaa erilleen ruokailupaikoista, koska kissat eivät yleensä juo lähellä ruokailupaikkaa veden saastumisriskin vuoksi.

Jokaisella kissalla pitäisi olla vähintään yksi turvapaikka, jossa se saa olla rauhassa minkään toisen kissan, muun eläimen tai ihmisen häiritsemättä. Turvapaikkoja voivat olla vaikkapa pehmeät iglumaiset pesät, viltillä pehmustetut kuljetuskopat, pahvilaatikot tai kiipeilypuun pesät – tai aiemmin mainitut vaatekaapin hyllyt.

Samaan sosiaaliseen ryhmään kuuluvat kissat voivat jakaa resursseja kuten hiekkalaatikon, nukkumapaikat, raapimispuun ja ruokailupaikan. Tai sitten eivät jaa. Eri sosiaalisiin ryhmiin kuuluvat kissat eivät mielellään jaa resursseja. Eli oli kissojen suhde mikä hyvänsä, kaikkia tärkeitä resursseja tulisi olla yhtä monta kuin on kissoja sekä yksi ylimääräinen, ja kaikkien pitäisi olla sijoitettuna eri paikkoihin. Resurssien niukkuus ja niistä kilpailu aiheuttaa helposti kissojen välistä epäsopua ja stressiä.

0 comments on “Kissan tilantarve

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: