Hiekkalaatikkoasiaa

Tykkäätkö käydä festareiden bajamajoissa: vessat vierivieressä, sotkua ja pahaa hajua, muita ihmisiä jonossa vessan ulkopuolella, joku ehkä renkuttamassa ovea, juuri kun olet sisällä?

Kissatkaan eivät tykkää, jos eivät saa käydä rauhassa tarpeillaan, jos vessa on liian ahdas tai sotkuinen.

Mikäli kissa kokee hiekkalaatikon epämiellyttäväksi tai pelottavaksi, se voi alkaa tehdä tarpeitaan itselleen mukavampaan paikkaan. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että omistajan mielestä tuo uusi paikka ei ehkä olekaan niin mukava.

Epämiellyttävä hiekkalaatikko voi myös saada kissan panttaamaan pissaa tai kakkaa, mikä voi johtaa virtsatiesairauksiin tai ummetukseen.  Hiekkalaatikkoon liittyvä stressi on riskitekijä idiopaattisen kystiitin puhkeamiselle. 

Miten tehdä hiekkalaatikolla käymisestä mahdollisimman mukavaa?

• Hiekkalaatikoita tulee olla riittävän monta. Suositus on vähintään yhtä monta laatikkoa kuin kissaa plus yksi ylimääräinen.
• Jokainen hiekkalaatikko sijoitetaan erikseen, mieluiten eri huoneisin, johonkin rauhalliseen mutta helposti saavutettavaan paikkaan.
• Hiekkalaatikon ei tule sijaita lähellä ruokailupaikkaa tai vesikuppia.
• Yksi hiekkalaatikko jokaiseen kerrokseen, jos kysessä on useampikerroksinen koti.
• Hiekkalaatikkoa ei ole hyvä laittaa kulkuväylille, ovensuuhun, lasiovien tai lattiaan saakka ulottuvien ikkunoiden lähistölle (eli sellaisiin paikkoihin, joissa kissa voi tuntea olonsa turvattomaksi).
• Hiekkalaatikon tulee olla riitävän suuri, vähintään 1,5 kertaa kissan pituus nenästä hännäntyveen.
• Voit tarjota kissalle sekä avoimia että katollisia laatikoita, mutta yleensä kissat pitävät enemmän avoimista malleista.
• Hiekaksi kannattaa valita pienirakeinen, hajustamaton paakkuuntuva hiekka (ns. mikrohiekka), toki kissan yksilöllisiä mieltymyksiä kannattaa kuunnella.
• Hiekkaa tulee olla riittävän paksu kerros, vähintään 3-5 cm.
• Hiekkalaatikot puhdistetaan paakuista ja kakoista vähintään kahdesti päivässä, tarvittaessa useamminkin, lisätään hiekkaa tarpeen mukaan.
• Hiekka vaihdetaan ja laatikot pestään 2-4 viikon välein miedolla, hajustamattomalla yleispesuaineella ja kuumalla vedellä.
• Älä käytä muovisia hiekkalaatikonsuojuksia tai hajusteita hiekassa.
• Seniorikissoilla (ja muilla kissoilla, joilla on ongelmia liikkumisessa esim. nivelrikkoa) on huolehdittava, että hiekkalaatikolle pääsy on vaivatonta. Ainakin yhden laidan on siis hyvä olla matala.

Jos hiekkalaatikon käyttämisessä on ongelmia, kissalle kannattaa tarjota useita ja erilaisia vaihtoehtoja: erilaisia laatikkomalleja, eri sijainteja, erilaisia hiekkoja. Sitten tarkkaillaan 1-2 kuukauden ajan, mitkä niistä miellyttävät kissaa eniten. Näin voi löytää juuri omalle kissalle parhaat ratkaisut.