Kouluttaminen ja aktivointi

Miksi rankaiseminen ei kannata?

Meillä ihmisillä on erittäin hyvin kehittynyt aivokuori. Tällainen kehittynyt aivokuori antaa mahdollisuuden ymmärtää syvällisesti sosiaalisia suhteita. Me voimme toisen ihmisen tai vaikkapa kissan kohdatessamme käsittää, että tuolla toisella yksilöllä on omat tunteensa ja ajatuksensa. Sosiaalisten vihjeiden ja ympäristön perusteella voimme jopa päätellä tai aavistella, minkälaisia toisen yksilön ajatukset ja tunteet voisivat olla. Tätä kutsutaan mielen teoriaksi.

Tämänhetkisen tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kissoilla (kuten useimmilla muillakaan maanisäkkäillä apinoita lukuunottamatta) ei ole mielen teoriaan vaadittavia aivorakenteita. Niiden sosiaalinen ymmärrys on siis hyvin paljon yksinkertaisempaa. Kissa ei todennäköisesti voi ymmärtää, että omistaja ajattelee, eikä siten voi myöskään päätellä mitä tämä saattaisi ajatella.

Kun tulemme keittiöön ja havaitsemme kissan napanneen makkarasiivun lautaselta, ajattelemme automaattisesti, että kissa varmasti ymmärtää tehneensä väärin ja ehkä katuukin tekoaan. (Tokihan sen täytyy ymmärtää, ettei makkaroita saa varastaa.) Helposti ajattelemme myös, että sohvalle tai sänkyyn pissaaminen on tahallinen, omistajaa vastaan suunnattu mielenilmaus. Totuus kuitenkin on, ettei kissalla ole tällaiseen ajatteluun vaadittavia aivorakenteita. Kissoilla ei ole moraalia (kuten me sen käsitämme), eivätkä ne todennäköisesti pysty sellaisiin monimutkaisempiin tunteisiin kuin empatia, syyllisyys tai katumus.

Rankaisun käyttäminen perustuu valitettavan usein sellaiseen väärään käsitykseen, että tottahan kissa ymmärtää tehneensä väärin ja tajuaa, että omistaja on sille vihainen. Siispä rankaisemme, ja kissa oppii olemaan tekemättä samaa asiaa jatkossa. Tai että pöydälle hypätessään kissa tietää tekevänsä omistajan tahtoa vastaan, ja kun suihkautamme suihkupullosta vettä sen päälle, se ymmärtää olla hyppäämättä toista kertaa.

Itse asiassa kissa ei todennäköisesti voi ymmärtää omistajan ajatuksista hölkäsen pöläystä. Se tekee asioita, jotka se kokee palkitsevina ja jotka motivoivat sitä.

Rankaisun käyttäminen (kissan) koulutuksessa ei ole koskaan suositeltavaa. Kannattaa siis jättää rankaisuun perustuvat koulutusmetodit sikseen.

Miksi näin?

Usein käy niin, että kissa ei yhdistä rankaisua lainkaan siihen asiaan, mihin oli tarkoitus, vaan johonkin aivan muuhun. Esimerkiksi suihkupulloesimerkissä kissa voi yhdistää vesisuihkun omistajan käteen ja oppia pelkäämään sitä. Jos rankaisu yhdistyy omistajaan, se väistämättä tuhoaa kissan ja omistajan välistä suhdetta. Lisäksi lieväkin rankaiseminen lähes aina rikkoo kissan turvallisuudentunnetta ja aiheuttaa ahdistusta, pelkoa tai turhautumista. Ahdistus, pelko ja turhautuminen taas ovat yleisimpiä käyttäytymiseen liityyvien ongelmien syitä (esim. vääriin paikkoihin pissaaminen, aggressio) .

Yritykset korjata käyttäytymisongelmia rankaisemalla johtavatkin todennäköisemmin ongelmien pahenemiseen.

Kissan elämässä kaikken tärkeintä on se, että se kokee olonsa turvalliseksi, tuntee pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja ympäristöönsä ja löytää riittävästi ravintoa. Sosiaaliset suhteet esimerkiksi omistajaan tulevat vasta näiden perustarpeiden jälkeen. Tässä kissa poikkeaa huomattavasti koirasta, jolle suhde omistajaan on usein ensisijainen ja ympäristöolosuhteet toissijaisia. Tästä seuraa, että kissa kestää rankaisemista huomattavasti huonommin kuin koira. Epämiellyttävät kokemukset siis sekä rikkovat kissan yleistä turvallisuudentunnetta että omistajaan liittyessään myös kissan ja omistajan välistä kiintymyssuhdetta.

Rankaisu ei myöskään opeta kissalle, kuinka sen tulisi toimia. Ja kun se ei useinkaan ollenkaan edes ymmärrä, miksi sitä rangaistaan, on lopputuloksena hämmennys, pelko ja turhautuminen eikä kissa itse asiassa opi mitään hyödyllistä.

Kissalla on erinomainen kyky oppia, joskin sen motivaatio rakentuu hieman eri tavalla kuin koiralla. Kissan reaktio mihin tahansa pelkoa aiheuttavaan tai epämiellyttävään kokemukseen on sen välttäminen. Kissa kyllä oppii hyvinkin tehokkaasti myös negatiivisten kokemusten kautta, mutta kokonaisuutena lopputulos voi olla jotain ihan muuta kuin haluttiin. Jos kissalle haluaa opettaa jotakin, kannattaa ensimmäisenä varmistaa, että sillä on mukava ja turvallinen olo sekä rauhallinen ja häiriötön ympäristö.

Kaikki opettaminen kannattaa tehdä positiivisen kautta ja palkitsemalla. Näin kissa oppii, miten kannattaa toimia, saa mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia.

Oppimisen kautta kissaa voi totuttaa myös lievää epämukavuutta aiheuttaviin asioihin (kuten matkustaminen, turkinhoito, lääkitseminen jne), kunhan koulutuksessa edetään riittävän hitaasti, palkitaan runsaasti ja annetaan kissan säilyttää oma valinnanvapaus. Positiivisin menetelmin kouluttaminen tuo aivojumppaa ja virikkeitä kissalle ja parantaa kissan ja omistajan suhdetta. Kouluttaminen myös lisää kissan kokemusta siitä, että se voi itse vaikuttaa asioihin ympärillään eli tukee hallinnan tunnetta.

Koulutus siis kannattaa, mutta rankaisemiseen perustuvat menetelmät kannattaa kissojen kanssa tyystin unohtaa.

7 comments on “Miksi rankaiseminen ei kannata?

  1. Kissat ovat kaikki persoonia omalla tavallaan. Minulla on tällä hetkellä kaksi täysin erilaista kissaa, vaikka ovat sisarukset, samana päivänä syntyneet. Tyttö on arka ja hellyydenkipeä kilpi-konnakissa, mikä jo värityksessä vuoksi on herkkä ja arka. Sille en koskaan voi olla vihainen. Poika on musta, isokokoinen ja erittäin sosiaalinen ja peloton. Ongelmana on, että kolli hyökkäilee siskonsa kimppuun, kun silmä välttää. Alussa ongelma oli todella paha, koska sisko tuli myöhemmin Pekan reviirille. Joskus oli pakko näpäyttää Pekkaa, kun toinen huusi kauhuissaan. Pekan kanssa on aina ollut lämpimät välit, eikä se muuttanut asiaa. Olen aina puhunut kisoilleni koko ajan, mitä tehdään ja Pekka kyllä ymmärtää erittäin hyvin, miten pitää kohdella siskoa. Pekka on hyvin älykäs kissa ja tietää muutamat asiat, kun pyydän jotakin. Pekka kulkee kampanjassa kanssani ulos kävelylle ja pihatöihin. Tulee luokse, kun pyydän ja ilmaisee, milloin haluaa sisälle syömään tai vessaan. Helppo kaveri. Molemmat kissat tietävät rutiinit, esim. aamulla tulevat sänkyyn kun huomaavat minun liikahtavan. Tietävät, että silloin saa muutaman raksun sormista ennen aamiaista. Silloin ei tapella, kun istuvat eri puolilla joskus nenät vastakkain. Kaikki hyvin niin kauan, kunnes saavat lihansa.
    Possunsydän pitää nälän alkuiltaan saakka ja sitten tulee toinen annos. Sopu säilyy, jos vain jaksan järjestää Pekalle ohjelmaa ja leikkimistä valveillaoloajan. Nälkäisenä Pekka kiusaa siskoaan koko ajan. Sisko sähisee ja pelkää. Ei osaa leikkiä, koska ei oppinut synnyinkodissa leikkimään. Se on surullista eikä vielä puolen vuoden jälkeenkään innostu mistään. Meillä on hyvät oltavat, tilaa, leluja, kiipeilypuu, hyllyjä ja molemmilla omat kannelliset hiekkalaatikot.
    Kummallakin on oma mökki, mutta Pekka pyrkii aina siskon paikalle ja vahtii kiipeilypuun vieressä siskoaan. Meillä on useita turvallisia nukkuma paikkoja molemmille. Tämän olen kertonut siksi, että arkaa kissaa ei missään tapauksessa saa näpäyttää eikä kovasti komentaa, mutta sosiaalinen ja rohkea kissa ei pelkää pientä näpäytystä tai saa traumoja, jos välit palvelijaan ovat kunnossa. Kissa rakastaa minua ja minä rakastan kissaa, molempia. Ne luottavat minuun edelleen. En ole paha.
    Olen tehnyt puheterapiatyötä lasten ja aikuisten kanssa. Se on auttanut myös suhtautumaan kissoihin ja muihin erillisiin. Olen hoitanut kissoja jo 30 vuotta ja nähnyt monenlaisia viisaita persoonallisuuksia.

    Tykkää

    • Hyviä huomioita! On totta, että toiset kissat kestävät negatiivista palautetta paremmin kuin toiset. Positiiviset yhteiset kokemukset myös ovat kuin talletuksia pankkiin, joiden avulla voi tukea kissan ja omistajan välistä suhdetta ja auttaa sitä kestämään myös satunnaiset negatiiviset asiat (esim. lääkitys). Pekan tapauksessa kähinät vaikuttavat kumpuavan turhautumisesta, jonka paras ratkaisutapa on virikkeellistäminen ja rutiinien luominen (aivan kuten olet tehnytkin).

      Tykkää

  2. Ihan hyvin kirjoitettu juttu mutta tässä nyt ei annettu lainkaan keinoja positiivisen kautta kouluttamiseen.

    Tykkää

  3. Juu. Miten saa kolli kissan tajuamaan, että tyttö kissojen kanssa ei leikitä yhtä rajusti? Eli hyppimällä niskaan? Tyttö tykkäisi leikkiä, mutta leikki loppuu siihen kun poika hyppää niskaan ja tyttö huutaa suoraa huutoa. Mitenkäs sen estät komentamatta? Ja ei, ei ole vaikutusta omilla leikki hetkillä pojan kanssa tms. Poika on poika ja leikkii pojan tavoin. Naksuttelulla on kisut oppinut menemään vaikka solmuun, mutta tähän ongelmaan ei paljon naksuttelut tms. auta.

    Tykkää

    • Kissojen erilaiset leikkityylit aiheuttavat usein epäsopua, kun toinen haluaisi leikkiä rajusti ja toinen ei. Tällöin tilannetta voi helpottaa aktivoimalla innokkaampaa leikkijää ja tarjoamalla vähemmän innokkalle paljon piilopaikkoja, joihin se voi vetäytyä turvaan halutessaan. Jos hyökkiminen johtuu turhautumisesta, on tärkeää yrittää estää kissan kierrosten nousu esimerkiksi järjestämällä ruokinta hieman eri tavalla (vapaa ruokinta, aktivointilelujen kautta ruokinta, tiheämpi ruokinta tms. yksilöllisesti juuri teille sopiva ratkaisu). Usein turhautumiseen auttaa myös se, että kissa tietää milloin mitäkin tulee tapahtumaan eli esim. ruokintaan liittyvät rutiinit. Usein näissä tilanteissa joutuu kyllä todella käyttämään luovuuttaan!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: