Miksi rankaiseminen ei kannata?

Meillä ihmisillä on erittäin hyvin kehittynyt aivokuori, joka antaa mahdollisuuden ymmärtää sosiaalisia suhteita paljon syvällisemmin kuin mihin muut eläimet pystyvät. Me voimme toisen ihmisen tai vaikkapa kissan kohdatessamme käsittää, että tuo toinen yksilö tuntee ja ajattelee. Sosiaalisten vihjeiden ja ympäristön perusteella voimme jopa päätellä tai aavistella, minkälaisia toisen yksilön ajatukset ja tunteet voisivat mahdollisesti olla. Tätä kutsutaan mielen teoriaksi. Tämänhetkinen tutkimus osoittaa, että kissoilla (kuten useimmilla muillakaan maanisäkkäillä apinoita lukuunottamatta) ei ole mielen teoriaan vaadittavia aivorakenteita, joten niiden sosiaalinen ymmärrys on hyvin paljon yksinkertaisempaa. Kissa ei siis voi ymmärtää, että omistaja ajattelee, eikä siten voi myöskään päätellä mitä tämä saattaisi ajatella.

Kun tulemme keittiöön ja havaitsemme kissan kähveltäneen makkarasiivun lautaselta, ajattelemme lähes automaattisesti, että kissa varmasti ymmärtää tehneensä tyhmästi ja ehkä katuukin tekoaan. Ymmärtäähän se toki, ettei makkaroita saa varastaa. Helposti ajattelemme myös, että sohvalle tai sänkyyn pissaaminen on tahallinen, omistajalle suunnattu mielenilmaus. Totuus kuitenkin on, ettei kissalla ole tällaiseen ajatteluun vaadittavia aivorakenteita. Kissoilla ei ole moraalia (kuten me sen käsitämme), eivätkä ne todennäköisesti pysty sellaisiin monimutkaisempiin tunteisiin kuin empatia, syyllisyys tai katumus.

Rankaisun käyttäminen perustuu valitettavan usein sellaiseen väärään käsitykseen, että tottahan kissa ymmärtää tehneensä väärin ja tajuaa, että omistaja on sille vihainen. Siispä rankaisemme, ja kissa oppii olemaan tekemättä samaa asiaa jatkossa. Tai että pöydälle hypätessään kissa tietää tekevänsä omistajan tahtoa vastaan, ja kun suihkautamme suihkupullosta vettä sen päälle, se ymmärtää olla hyppäämättä toista kertaa.

Itse asiassa kissa ei todennäköisesti voi ymmärtää omistajan ajatuksista hölkäsen pöläystä. Se tekee asioita, jotka se kokee palkitsevina ja jotka motivoivat sitä.

Rankaisun käyttäminen (kissan) koulutuksessa ei ole koskaan suositeltavaa. Kannattaa siis jättää rankaisuun perustuvat koulutusmetodit sikseen.

Miksi näin?

Usein käy niin, että kissa ei yhdistä rankaisua lainkaan siihen asiaan, mihin oli tarkoitus, vaan johonkin aivan muuhun. Esimerkiksi suihkupullovertauksessa kissa voi yhdistää vesisuihkun omistajan käteen ja oppia pelkäämään sitä. Jos rankaisu yhdistyy omistajaan, se väistämättä tuhoaa kissan ja omistajan välistä suhdetta. Lisäksi lieväkin rankaiseminen lähes aina rikkoo kissan turvallisuudentunnetta ja aiheuttaa ahdistusta, pelkoa tai turhautumista. Ahdistus, pelko ja turhautuminen taas ovat sekä vakava hyvinvointiongelma että yleisimpiä käyttäytymiseen liityyvien ongelmien syitä. Yritykset korjata käyttäytymisongelmia rankaisemalla johtavatkin todennäköisemmin ongelmien pahenemiseen.

Kissan elämässä kaikken tärkeintä on se, että se voi kokea olonsa turvalliseksi ympäristössään ja löytää riittävästi ravintoa. Sosiaaliset suhteet esimerkiksi omistajaan tulevat vasta näiden perustarpeiden jälkeen. Tässä kissa poikkeaa huomattavasti koirasta, jolle suhde omistajaan on usein ensisijainen ja ympäristöolosuhteet toissijaisia. Tästä seuraa, että kissa kestää rankaisemista huomattavasti huonommin kuin koira. Epämiellyttävät kokemukset siis sekä rikkovat kissan yleistä turvallisuudentunnetta että omistajaan liittyessään myös kissan ja omistajan välistä kiintymyssuhdetta.

Rankaisu ei myöskään opeta kissalle, kuinka sen tulisi toimia. Ja kun se ei useinkaan ollenkaan edes ymmärrä, miksi sitä rangaistaan, on lopputuloksena hämmennys, pelko ja turhautuminen eikä kissa itse asiassa opi mitään hyödyllistä.

Kissalla on erinomainen kyky oppia, joskin sen motivaatio rakentuu hieman eri tavalla kuin koiralla. Kissan reaktio mihin tahansa pelkoa aiheuttavaan tai epämiellyttävään kokemukseen on sen välttäminen. Kissa kyllä oppii hyvinkin tehokkaasti myös negatiivisten kokemusten kautta, mutta kokonaisuutena lopputulos voi olla jotain ihan muuta kuin haluttiin. Jos kissalle haluaa opettaa jotakin, kannattaa ensimmäisenä varmistaa, että sillä on mukava ja turvallinen olo sekä rauhallinen ja häiriötön ympäristö.

Kaikki opettaminen kannattaa tehdä positiivisen kautta ja palkitsemalla. Näin kissa oppii, miten kannattaa toimia, saa mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia.

Oppimisen kautta kissaa voi totuttaa myös lievää epämukavuutta aiheuttaviin asioihin (kuten matkustaminen, turkinhoito, lääkitseminen jne), kunhan koulutuksessa edetään riittävän hitaasti, palkitaan runsaasti ja annetaan kissan säilyttää oma valinnanvapaus. Positiivisin menetelmin kouluttaminen tuo aivojumppaa ja virikkeitä kissalle ja parantaa kissan ja omistajan suhdetta. Kouluttaminen myös lisää kissan kokemusta siitä, että se voi itse vaikuttaa asioihin ympärillään eli tukee hallinnan tunnetta.

Koulutus siis kannattaa, mutta rankaisemiseen perustuvat menetelmät kannattaa kissojen kanssa tyystin unohtaa.

0 comments on “Miksi rankaiseminen ei kannata?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: