Kissa saalistaa ja syö yksin

Sekä ravinnon laatu että ruokintatapa vaikuttavat paljon kissan hyvinvointiin ja terveyteen. Kissat ovat lihansyöjiä, joilla on voimakas tarve saalistaa. Ravintonsa itse hankkiva kissa voi käyttää ravinnon etsimiseen ja metsästykseen jopa puolet vuorokaudesta. Se saalistaa ravintonsa yksin ja myös syö yksin. Kissa on fysiologisesti sopeutunut syömään 10-20 pientä ateriaa vuorokauden mittaan.

Usein kissat ruokitaan jossakin tietyssä vakiintuneessa paikassa antamalla niille verrattain suuri ateria kahdesti päivässä. Monilla kissoilla on lisäksi kuivaruokaa jatkuvasti kupissa tarjolla.

Kissat ovat alkuperältään yksineläjiä, mutta kesyyntymisprosessin myötä niille on kehittynyt myös rajallinen kyky elää myös ryhmissä, jos resursseja on riittävästi. Monikissatalouksissa kaikki kissat eivät kuitenkaan läheskään aina tule hyvin toimeen keskenään. Ystävällisissä väleissä olevat kissat lähestyvät toisiaan rennosti hännät pystyssä, tervehtivät toisiaan kurisemalla (”prrrrrp” -ääni), nuuskivat toisiaan nenäkkäin ja yleensä nuuskimisen jälkeen myös puskevat toisiaan. Läheisissä väleissä olevat kissat nukkuvat kylki kyljessä ja nuolevat toisiaan. Jos samassa taloudessa elävät kissat eivät koskaan tee mitään näistä edellä mainituista, ne todennäköisesti yrittävät vain sietää toisiaan ennemmin kuin näkevät toisensa ystävinä. Monikissatalouksissa kissat eivät aina jaa tilaa tasapuolisesti. Joku kissoista saattaa liikkua vapaasti koko kodin alueella, toinen taas tuntee olonsa turvalliseksi hyvin pienellä alueella ja viettää aikansa pääosin siellä.

Konflikti ja kilpailu ruoasta voi aiheuttaa kroonista stressiä ja aggressiota. Kissojen välisiä jännitteitä ei kuitenkaan ole aina helppo tunnistaa, eivätkä ne välttämättä ilmene juuri ruokintatilanteessa vaan muissa yhteyksissä. Jos ruokailutilanteet ovat kissalle ahdistavia, se saattaa ahmia ruokansa (ja sen jälkeen oksentaa). Ympärilleen pälyily syödessä, korvien kääntyminen alas-/sivullepäin ja köyry, jännittynyt syömisasento kertovat siitä, ettei ruokailutilanne ole aivan rento. Pahimmillaan ahdistus ja pelko voi johtaa aliravitsemukseen, jos kissa ei uskalla mennä syömään.

Epäoptimaalinen ruokintatapa voi johtaa stressin lisäksi lihomiseen, kun kissa tylsistyy ja syömisestä tulee se elämänsisältö.

Jäljittelemällä kissan luontaista ravinnonhankintakäyttäytymistä voi suunnitella sellaiset ruokitarutiinit, jotka tukevat kissan hyvinvointia. Tämä vähentää ruoan kerjäämistä, turhautumista ja kissojen välistä konfliktia.

Ruokailun lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää vesikuppeihin ja niiden sijoitteluun. Kissat eivät luontaisesti halua juoda ruokailupaikkansa lähellä. Juomakupit kannattaa siis sijoittaa selkeästi erilleen ruokapaikoista.

Aktivointilelujen ja saalistusmahdollisuuksien tarjoaminen tuo kissalle tärkeää aivojumppaa ja liikuntaa. Aktiointileluihin tutustuminen kannattaa aloittaa yksinkertaisemmista malleista, joista ruoan saa kelpoteltua esille helposti. Kissan taitojen ja motivaation kasvaessa voi siirtyä asteittain kohti haastavampia malleja. Aktivointileluja myydään valmiina, mutta niitä voi myös rakennella itse. Esimerkiksi vessapaperihylsyt, pahvilaatikot, munakennot, muffini- tai konvehtivuoat ja tyhjät muovipullot ovat loistavaa materiaalia tähän tarkoitukseen. Googlettamalla kuvahaulla ”puzzle feeder” löytyy inspiraatiota mitä erilaisimpiin aktivointileluihin.

Saalistustarvetta voi tyydyttää monipuolisen leikin lisäksi piilottemalla kuivaruokanappuloita ympäri kotia kissan etsittäväksi. Erilaisten temppujen treenaamista makupalapalkalla kannattaa myös hyödyntää. Leikkihetken ja ruokailun voi myös yhdistää niin, että muutaman minuutin intensiivisen saalistusleikin jälkeen kissalle tarjotaan pieni ateria. Näin kissa saa päättää saalistuksen luontaiseen päämäärään eli saaliin kiinni saamiseen ja syömiseen.

Kissan päivittäinen ruoka-annos olisi hyvä jakaa useaan pieneen ateriaan vuorokauden mittaan. Töiden tai muiden menojen vuoksi kissan ruokkimista näin ei aina ole helppo järjestää, mutta tarpeen mukaan voi hyödyntää esimerksiksi ajastettuja ruoka-automaatteja. Näitä on tarjolla myös mikrosirutunnistimella varustettuina, jotka toimivat hyvin monikissatalouksissa.

Monikissatalouksissa jokaiselle kissalle tulisi tarjota oma ruokailupaikka. Ruokailupaikkojen tulisi sijaita selvästi erillään toisistaan, joko kokonaan eri huoneissa tai ainakin niin, ettei niiden välillä ole näköyhteyttä. Korkeita tasoja kannattaa hyödyntää, jos kissan liikuntakyky sen sallii.

Vaikka kissat söisivätkin yhdessä, se ei tarkoita sitä, etteivätkö ne voisi hyötyä erillisistä ruokintapaikoista. Tarkkaile kissoja ja katso, mitkä kissat viihtyvät yhdessä, mitä välttelevät toisiaan? Missä ne viettävät aikansa, missä ne tuntevat olonsa turvalliseksi? Järjestä ruokailupaikat ja vesikuppien paikat näiden havaintojen mukaan niin, että jokaisella kissalla on mahdollisuus syödä ja juoda rauhassa tuntien olonsa turvalliseksi.