Kissan aggressiivisuus

Aggressio kuuluu normaalina osana saalistukseen, leikkiin ja kissojen välisten konfliktien ratkomiseen. Yleensä kissa pyrkii kuitenkin kaikin keinoin välttämään suoraa aggressiivista käytöstä, koska tappelu voi johtaa fyysisiin vammoihin. Loukkaantunut kissa ei ehkä pysty hankkimaan itselleen ravintoa, joten vammat voivat koitua yksinäiselle saalistajalle kohtalokkaaksi.

Ihmiseen kohdistuva aggressio koetaan kotikissalla ongelmakäytökseksi vaikkakin se olisi olosuhteet huomioiden niin sanotusti normaalia. Kissalla saattaa olla varsin hyvä syy siihen, että se joutuu turvautumaan aggressioon. Oleellista on tunnistaa käytäytymisen motiivi, jotta ongelmat voidaan ratkaista.

Aggressiivinen käytös voi johtua:

• kivusta tai sairaudesta
• ahdistuksesta ja pelosta
• turhautumisesta
• väärin suunnatusta leikistä

On tärkeää heti alkuvaiheessa sulkea pois kipu ja sairaudet aggressioiden taustalla. Kivuliaalla tai sairaalla kissalla voi olla matalampi kynnys turvautua aggresiiviseen käytökseen ollessaan ahdistunut, peloissaan tai turhautunut.

Ahdistuneella ja pelokkaalla kissalla on neljä mahdollista toimitamallia: pakeneminen, jähmettyminen, sijaistoiminnot tai taistelu. Se, minkä reaktiotavan kissa näistä valitsee, riippuu sen temperamentista, aiemmista kokemuksista, uhkan etäisyydestä ja pakenemis-/piiloutumismahdollisuuksista. Pakeneminen ja piiloutuminen on yleensä ensisijainen vaihtoehto, mutta jos kissa kokee, ettei se pääse minnekään karkuun ja uhka lähestyy lähestymistään, voi kissa viimeisenä oljenkortena turvautua taisteluun. Kissa voi myös oppia, että aggressivisella käytöksellä se saa uhkaksi kokemansa asian karkotettua kauemmas. Oppimisen myötä kissan kynnys turvautua aggressiiviseen käytökseen voi laskea, koska se on havainnut taistelun menestyksekkääksi toimintatavaksi päästä eroon pelottavista asioista. Tällöin kissan käytös voidaan helposti ymmärtää väärin ja luullaan, että se on vihainen, vaikka todellisuudessa se on pelosta suunniltaan.

Pelosta johtuvan aggression syynä voi olla myös vieras ja pelottava haju, ääni tms, joka yhdistyy kissan mielessä omistajaan, esimerkiksi omistajan silitettyä vierasta kissaa.

Turhautuminen johtuu siitä, ettei kissa pysty saavuttamaan haluamaansa päämäärää.

Turhaumaan liittyvän aggression yleisin ilmenemismuoto on kissan yhtäkkinen raapaisu tai pureminen kesken silittelyn. Ihmisen näkökulmasta tällainen voi olla melko käsittämätöntä; kissahan juuri näytti nauttivan rapsutuksista ja yhtäkkiä se puraisikin ja säntäsi pois. Usein kuitenkin on niin, että kissa sai kyllikseen silityksistä ja sen mitta täyttyi, mutta ihminen ei onnistunut lukemaan kissan hienovaraista elekieltä. Kissat pitävät lyhyistä ja usein toistuvista hellyyshetkistä, ihmiset taas intensiivisestä ja pidempikestoisesta kanssakäymisestä, ja tämä lajienvälinen luontainen eroavaisuus voi joskus aiheuttaa väärinymmäryksiä.

Kissoilla on myös tapana osoittaa vahvaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ystävällisiä välejä kierähtämällä kyljelleen tai selälleen ja kierimällä puolelta toiselle. Tämä ei kuitenkaan yleensä ole kutsu silittää vatsapuolta, kuten ihmiset helposti asian ymmärtävät. Useimmat kissat eivät pidä vatsan ja raajojen koskettamisesta. Turvallisinta on pysytellä pään ja kaulan alueella (ainakin jos tunne hyvin kysymyksessä olevaa kissaa ja sen mieltymyksiä).

Kissan silittely tai nostaminen syliin vasten sen tahtoa aiheuttaa helposti stressiä ja turhautumista, mikä voi ilmentyä puremisena tai raapimisena. Yhdessolon pitäisi aina perustua kissan vapaaseen tahtoon, ei pakottamiseen.

Turhauma-aggressio voi liittyä myös kiinnipitoon ja hoitotoimenpiteisiin, esimerkiksi lääkitsemiseen, ruokintatilanteisiin tai vaikka siihen, ettei kissa pääse ulos halutessaan.

Turhautumiseen liittyvä aggressio voi ilmetä myös niin sanottuna uudelleensunnattuna aggressiona. Kissa esimerkiksi näkee ikkunasta vieraan kissan ja haluaisi ajaa sen pois. Koska siihen ei ole mahdollisuutta, turhautuminen purkautuu aggressiona, joka kohdistuu ensimmäiseen lähellä olevaan kohteeseen esimerkiksi omistajaan.

Kissan kyky käsitellä turhautumista kehittyy pentuaikana. Etenkin vieroitus on tärkeä askel normaalin turhauman käsittelyn kannalta. Ellei emo saa suorittaa vieroitusta omaan luonnolliseen tahtiinsa, voi pentujen kehitys jäädä tältä osalta puolitiehen ja ne voivat myöhemmässä elämässään olla taipuvaisia reagoimaan turhautumiseen epänormaalin voimakkaasti.

Pelko ja turhautuminen esiintyvät usein yhdessä. Kissa esimerkiksi pelkää ja haluaisi pakoon, mutta ei pysty pakenemaan, jolloin se myös turhautuu. Turhautuminen nostaa kissan kiihtymystilaa ja kynnys aggressioon laskee.

Kolmas aggression ilmenemismuoto on väärin suunnattu leikki tai saalistuskäytös.

Pentuaikana kissa oppii, millaisissa tilanteissa aggressiota sopii käyttää ja miten. Saalisleikki ja toisten pentujen kanssa leikkiminen ovat hyvin tärkeitä tässä prosessissa. Pentueen ainokaisina kasvaneilla pennuilla mahdollisuudet oppia normaalia kissan käytöstä voivat jäädä vajavaisiksi.

Kissaa ei tulisi pienenä pentunakaan leikittää käsillä. Pennun kynnet ovat pehmeät eikä pureminen juurikaan satu. Pentu kuitenkin oppii, että kättä on lupa purra, ja tällainen leikki on sille hyvin kiihdyttävää. Kissan kasvaessa pureminen ja raapiminen ei olekaan enää omistajasta niin miellyttävää, jolloin sitä pyritään välttämään ja ehkä myös rankaisemaan kissaa käsien puremisesta. Kissa ei ymmärrä omistajan yhtäkkiä muuttunutta käytöstä; sillä olisi edelleen voimakas motivatio leikkiä, mutta samanaikaisesti se pelkää omistajan rankaisutoimenpiteitä. Kissa turhautuu, sen kiihtymystila kasvaa ja se yrittää entistä kiivaammin päästä päämääränsä eli tuohon hauskaan leikkiin. Tuloksena voi olla jalkoihin ja käsiin villistiti hyökkäilevä lemmikki.

Jos kissa on jo oppinut saalistamaan omistajiensa käsiä tai jalkoja, vaanii ja hyökkäilee kimppuuun, on toiminta sammutettava täydellisellä reagoimattomuudella. Puremiseen ja raapimiseen ei siis reagoida millään tavalla, ei yhtään mitenkään. Ensin alkuun leikkiyritykset voivat jopa kiihtyä, mutta aikaa myöten hyökkäily vähenee ja lakkaa kokonaan. Tarvittaessa omistaja voi käyttää suojaavaa vaatetusta ihovammojen välttämiseksi.

Leikki suunnataan aina leluihin. Tylsyyttään ja leikki-intoaan hyökkäilevälle kissalle tarjotaan runsaasti mahdollisuuksia toteuttaa saaliskäytöstä sallitulla tavalla eli useita leikkihetkiä päivän mittaan ja erilaisia virikkeitä.

Aggressiivisen käyttäytymisen ensimmäinen hoitotoimepide on ihmisten ja muiden lemmikkien turvallisuuden varmistaminen ja enempien vammojen välttäminen. Jos käytös vaikuttaa johtuvan ahdistuksesta tai pelosta, on paras jättää kissa täysin huomiotta ja antaa sen olla omassa rauhassaan. Kissaa ei yritetä kosketella tai rauhoitella vaan sille tarjotaan runsaasti piilopaikkoja ja mahdollisuuksia vetäytyä omiin oloihinsa halutessaan. Tarvittaessa omistaja voi käyttää suojaavaa vaatetusta puremavammojen ehkäisemiseksi.

Jos kyseessä on akuutisti alkanut ongelma ja aggressio on voimakasta, voi olla parasta laittaa kissa yksin johonkin huoneeseen, jossa sillä on kaikki tarvitsemansa (ruoka, vesi hiekkalaatikot). Tilanne tarkistetaan tunnin tai parin välein ja seurataan, palautuuko kissan käytös normaaliksi.

Mikäli aggressioon johtanutta tilannetta ei voida kotikonstein tunnistaa ja ratkaista, on hyvä kääntyä käyttäytymisasiantuntijan puoleen. Mitä pitempään ongelma jatkuu ja mitä enemmän mukaan tulee opittua käytöstä, sitä vaikeampaa sitä on jatkossa menestyksekkäästi hoitaa.

Kissan puremat ja raapimisjäljet tulehtuvat helposti. Haavat on syytä puhdistaa huolellisesti juoksevalla vedellä ja tarvittaessa hakeutua lääkärinhoitoon.