Vääriin paikkoihin virtsaaminen on todennäköisesti yleisin kissojen käyttäytymiseen liittyvä ongelma. Se voi olla monisyinen ja haastava selvittää, etenkin jos tilanne on päässyt jatkumaan pidempään ja kissa on ehtinyt oppia vääränlaisia toimintamalleja. Vääriin paikkoihin virtsaaminen voi johtaa omistajan ja kissan välisen suhteen rikkoutumiseen, kissasta luopumiseen tai jopa eutanasiaan. Sen vuoksi kannattaakin pyrkiä ennaltaehkäisemään ongelmia järjestämällä kissalle alusta alkaen mahdollisimman mukavat hiekkalaatikko-olosuhteet.
Hormonaalinen merkkailu on yleinen vääriin paikkoihin virtsaamisen syy, joten leikkaamattomat kissat kannattaa steriloida tai kastroida mahdollisimman pikaisesti.
Perusasiat kuntoon
Luonnossa kissat tekevät tarpeensa pehmeään maahan, jota on helppo kuopia ja peittää jätökset. Tarpeidentekoon valitaan rauhallinen paikka, jossa kissa saa hoitaa asiansa kenenkään häiritsemättä.
Pissaongelmien ennaltaehkäisynä kissalle järjestetään jatkuvasti vapaa pääsy mieluisalle, puhtaalle hiekkalaatikolle ja annetaan sille mahdollisuus tehdä tarpeensa rauhassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hiekkalatikoita tulee olla yhtä monta kuin taloudessa on kissoja ja vielä yksi ylimääräinen. Hiekkalaatikot sijoitetaan eri paikkoihin, mieluiten eri huoneisiin.
Yhden kissan talouksissakin laatikoita on hyvä olla vähintään kaksi sijoitettuna eri paikkoihin. Jotkut kissat ovat hyvin tarkkoja tarpeidentekopaikan siisteydestä eivätkä halua käydä hiekkalaatikolla, jossa on jo jätöksiä. Vierekkäiset laatikot kissa usein käsittää yhdeksi. Likaisen laatikon sijasta kissa voi tehdä tarpeensa miellyttävämpään paikkaan, esimerkiksi matolle.
Laatikon sijainnin tulee olla rauhallinen ja suojaisa. Sitä ei ole hyvä laittaa kulkuväylälle, ovensuuhun tai muulle hälyiselle paikalle eikä lähelle ruokailupaikkaa tai vesikuppia. Hiekkalaatikon on kuitenkin hyvä olla helposti savutettavissa. Esimerkiksi vanhemmilla kissoilla, joilla saattaa olla nivelvaivoja, laatikon tulisi sijaita siinä kerroksessa, jossa ne eniten oleskelevat. Monikissatalouksissa on otettava huomioon myös laatikoille johtavat kulkuväylät. Jos hiekkalaatikolle pääsy vaatii kulkua ahtaan käytävän tai portaikon läpi, tai jos kaikki laatikot ovat yhdessä paikassa, voi joku kissoista vain tuijottamalla estää toisen kissan pääsyn sinne. Tällainen tuijotus ja blokkaaminen on hyvin tyypillinen epäsuoran aggression osoitus kissoilla.
Katolliset hiekkalatikot ovat omistajien mielestä mukavia, koska ne estävät hiekan leviämistä ympäristöön. Kissojen mielestä ne kuitenkin sattavat olla liian ahtaita ja ahdistavia. Katollisesta laatikosta on vain yksi poistumistie, jolloin toisen kissan, koiran tai lapsen on helppo häiritä laatikolta pois pyrkijää. Katollisessa laatikossa kissa ei myöskään pysty tarkkailemaan ympäristöään ja se joutuu helpommin yllätetyksi.
Hyvä laatikko on riittävän suurikokoinen, jotta kissa mahtuu sinne ongelmitta. Laatikon pituuden tulisi olla vähintään 1,5 x kissan pituus nenästä hännäntyveen. Monet kaupalliset hiekkalaatikot ovat valitettavasti aivan liian pieniä. Laitojen tulisi olla riittävän korkeat, jotta hiekkaa mahtuu kunnon kerros, mutta etenkin vanhempien kissojen kohdalla on huolehditava siitä, että laatikon laidan yli pääsy on helppoa.
Kuiviketta laitetaan reilusti niin että kissa pystyy kaivamaan siihen kuopan tarpeilleen ja peittämään ne, vähintään 5 cm kerros.
Useimmat kissat valitsevat mieluiten hienojakoisen, hajustamattoman hiekan. Hajustamaton, paakkuuntuva mikrohiekka on hyvä suositeltavin vaihtoehto. Kannattaa kuitenkin noudattaa kissan yksilöllisiä mieltymyksiä ja aiempia tottumuksia tarpeen mukaan.
Kissanhiekkojen hajusteet on laitettu niihin ihmisiä varten. Kissojen herkälle hajuaistille hajusteet ovat pääsääntöisesti epämiellyttäviä. Valitse siis mieluiten hajustamaton hiekka.
Hiekkalaatikosta poistetaan pissapaakut ja kakat vähintään 1-2 kertaa päivässä. Koko laatikko tyhjennetään ja pestään kuumalla vedellä ja neutraalilla hajustamatomalla yleispesuainella esimerkiksi kerran viikossa tai tarpeen mukaan.
Vääriin paikkoihin virtsaamisen syyt
Väärin paikkoihin virtsaamisen syyt voidaa jakaa kolmeen kategoriaan:
- sairaudet: idiopaattinen kystiitti, virtsatieinfektio, virtsakivet, virtsarakon kasvaimet, lisääntynyttä juomista ja pissaamista aiheuttavat sairaudet, virtsanpidätyskyvyn ongelmat, tuki- ja liikuntaelinsairaudet
- ongelmat fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä
- merkkailu
Sairaudet
Muualle kuin hiekkalaatikkon pissaava kissa tulisi aina ensimmäiseksi viedä eläinlääkäriin fyysisten sairauksien poissulkemiseksi. Yleistutkimuksen lisäksi on syytä tutkia virtsanäyte ja tarvittaessa tehdä rakkopunktiolla otetusta näytteestä bakteeriviljely infektion varalta. Eläinlääkäri arvioi, onko syytä suorittaa myös virtsarakon ultraäänitutkimus, röntgenkuvaus, verinäytetutkimus tai muita tutkimuksia.
Idiopaattinen kystiitti tarkoittaa virtsarakon tulehdustilaa, johon ei liity mitään taustalla vaikuttavaa syytä esim. bakteeri-infektiota tai virtsakiviä. Idiopaattiseesta kystiitistä kärsivä kissa pissaa usein ja pieniä määriä kerrallaan, virtsaaminen voi olla kivuliasta ja virtsa veristä. Oireet kestävät tavallisesti noin viikon kerrallaan. Oireilua voi olla vain kerran elämässä tai se voi uusia. Idiopaattinen kystiitti voi johtaa uroskissalla myös virtsaputken tukokseen. Sairaus puhkeaa yleensä stressin seurauksena, ja siitä kärsivillä kissoilla elimistön stressivaste poikkeaa terveistä kissoista. Nämä kissat ovat tavallista herkempiä stressille ja voivat stressaantua asioista, joiden olemassaoloa omistaja ei usein edes tunnista.
Idiopaatisen kystiitin hoitoon kuuluu kivun hoito, nesteensaannin lisääminen, stressin minimointi ja ympäristötekijöiden optimointi. Virtsarakon limakalvon suojakerrosta korjaavista lääkeaineista ja ravintolisistä saattaa olla apua joillekin potilaille. Mikäli nämä hoitokeinot eivät auta, on mahdollista aloittaa lisäksi ahdistusta lievittävä lääkehoito. Lääkehoidon varjolla ei kuitenkaan tule jättää huolehtimatta muista tukitoimista.
Toisinaan vääriin paikkoihin virtsaaminen voi johtua aivan muista kuin virtsaelimiin liittyvistä sairauksista. Syynä voivat olla esimerkiksi lisääntynyttä juomista aiheuttavat sairaudet, selkä- tai nivelkivut tai hammaskipu.
Ympäristöolosuhteet
Kun fyysiset sairaudet on suljettu pois, on oleellista selvittää, onko virtsaaminen tarpeiden tekoa vai merkkailua. Merkatessaan kissa pissaa yleensä hyvin pienen määrän kerrallaan. Merkkauspaikat ovat tavallisesti pystysuoria pintoja kuten ovet, ovenpielet, ikkunaverhot ja sohvankulmat. Merkkaileva kissa virtsaa tavallisesti seisaallan ja hyvin tyypillisesti värisyttää häntäänsä. Naaraskissat voivat joskus merkata myös kyykkyasennossa. Merkkauspissoja kissa ei pyri peittämään.
Jos kyse ei ole merkkaamisesta vaan kissa virtsaa väärään paikkaan tarpeidentekomielessä, se voi johtua hiekkalaatikkoon liittyvistä syistä tai stressistä.
Hiekkalaatikkoon liittyvät syyt
- laatikoiden liian vähäinen määrä ja/tai huono sijainti
- hiekkalaatikkoon kohdistuvat negatiiviset kokemukset: hiekkalaatikolla koettu kipu tai pelästyminen
- hiekan epämiellyttävä rakenne esim. suuri raekoko tai hajusteet
- likainen hiekkalaatikko
- laatikoiden liian pieni tai ahdas laatikko
- oppiminen: kissa on tehnyt tarpeensa jonnekin muualle ja alkanut pitää sitä miellyttävämpänä paikkana
Stressi vääriin paikkoihin pissaamisen syynä
Negatiivisia tunnetiloja, jotka voivat aiheuttaa stressiä ja vääriin paikkoihin virtsaamista, ovat ahdistus, pelko ja turhautuminen. Se, kokeeko kissa jonkun tietyn asian stressaavana, kuinka voimakas tunnereaktio on ja miten se ilmenee, riippuu kissan temperamentista, aiemmista kokemuksista ja ympäristötekijöistä. Stressiä aiheuttavia tekijöitä etsittäessä käydään läpi kissan ympäristö (niin kodin seinien sisäpuolella kuin ulkonakin), sosiaalinen ympäristö (toiset kissat, ihmiset ja muut eläimet) sekä kissan elämäntyyli ja hoito.
Yleisiä ympäristöön liittyviä stressinaiheita ovat muun muassa hiekkalaatikoiden ja muiden kissalle tärkeiden resurssien (ruoka, vesi, raapimispaikat, piilopaikat, nukkumispaikat, leikki) liian vähäinen määrä tai väärä sijoittelu (liian lähekkäin toisiaan), turvattomuudentunne ja riittämättömät mahdollisuudet paeta ja piiloutua, muutokset kotiympäristössä (remontit, uudet huonekalut, hajumaailman muutokset), muutokset tai melu ulkona sekä ulkona liikkuvat vieraat kissat. Kissalle olisi oltava aina useita piilopaikkoja tarjolla, joihin se voi vetäytyä halutessaan olla rauhassa. Mieluiten piilopaikkojen tulisi sijaita huomattavasti lattiatasoa korkeammalla.
Sosiaaliseen stressiin voivat johtaa esimerkiksi monikissatalouksissa epäsopuisat kissojen väliset suhteet, uuden kissan tulo perheeseen, kaverikissan menetys, toisen kissan paluu poissaolon (esim. eläinlääkärikäynnin) jälkeen, leikkaamattomien ja leikattujen kissojen yhteiselo (kiimat jne). Epäsopu kissojen välillä voi näyttäytyä suorana aggressiona tai epäsuorasti tuijotteluna, kyräilynä, ja toisen vapaan kulun estämisenä. Jos kissat tuntuvat oleskelevan pääosin eri huoneissa ja väistävän toisiaan jatkuvasti, eivät niiden välit ole aivan kunnossa. Ruoka-aikoina ne saattavat kokoontua keittiöön, koska ravinnonsaanti on elinehto. Syöminen lähekkäin ei kuitenkaan ole kissoille luontaista käytöstä ja voi huomattavasti pahentaa epäsopua ja lisätä stressiä.
Myös ihmiset voivat olla kissalle stressin lähde, jos kanssakäymisessä ei muisteta kunnioittaa kissaa ja sen toiveita. Uudet perheenjäsenet (esim. vauvan syntymä, vierailijat) tai jonkun perheenjäsenen menetys (esim. nuoren lähtö opiskelemaan) saattavat aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Tärkeitä huomioon otettavia stressin lähteitä ovat lisäksi omistajan poissaolo, omistajan epävakaa ja ennakoimaton käytös tai rankaisun käyttäminen kissan opetusmenetelmänä.
Elämäntyyliin ja hoitoon liittyviä ongelmia voivat olla sisäkissan elämän virikkeettömyys, ruokinnnan, hiekkalaatikkojen siivouksen ja turkinhoidon epäsäännöllisyys, ulkoilevilla kissoilla ulospääsyn epäsäännöllisyys, valjaissa ulkoilu omistajajohtoisesti (kissan tahtoa kunnioittamatta) ja tarvittavan terveydenhoidon puute.
Merkkailu
Merkkaileva kissa pissaa vain hyvin vähän (yleensä alle 2 ml) kerrallaan. Virtsaamistiheys ei noudata kissan tavanomaista tarpeidentekoaikataulua vaan se voi ruikkia hyvinkin tiheästi. Kohteena on yleensä jokin pystypinta, kissa virtsaa seisten ja värisyttää tyypillisesti häntäänsä merkatessaan. Lätäkön peittäminen ei kuulu merkkaamiskäytökseen.
Merkaaminen voi johtua seksuaalikäytöksestä leikkaamattomilla uroksilla ja naarailla tai reagoimisesta johonkin kissan uhkaavaksi kokemaan asiaan. Merkkaamalla kissa pyrkii välttämään suoraa fyysistä konfliktia havaitsemansa uhkaavan asian kanssa ja rauhoittamaan itseään. Uhka voi olla jokin kissan ulkona havaitsema asia, esimerkiksi vieras kisssa, jolloin kissa merkkaa sellaisille paikoille, joissa se on uhkan havainnut. Tyypillisiä paikkoja ovat ovet, ovenpielet ja ikkunaverhot. Kissa merkkaa näkyviä paikkoja ja kulkureittien varsia, jolloin sen jättämät hajumerkit ovat parhaiten muiden havaittavissa. Kodin seinien sisäpuolelle kulkeutuvat vieraat esineet ja hajut voivat myös saada kissan merkkaamaan (laukut, reput, kengät, takit).
Hormonaalinen merkkailu loppuu kun kissa leikataan.
Seuraavassa videossa on nähtävissä tyypillinen merkkaamiskäytös
Vääriin paikkoihin virtsaaminen on rasittavaa ja turhauttavaa omistajalle, mutta myös merkki kissan hyvinvointiongelmasta. Pidempään jatkuessaan käytös voi ajan kuluessa muuttua alkuperäisestä ja siitä voi tulla itseään vahvistava tapa, jolloin ongelman selvittäminen ja hoito muuttuu haastavammaksi. Sen vuoksi asian selvittelyyn kannattaa tarttua jo varhaisessa vaiheessa, sekä kissan että omistajan parhaaksi.
Kissan silmin 
0 comments on “Vääriin paikkoihin pissaaminen osa 1: syyn selvittäminen”