Kissan käytösongelmien ennaltaehkäisy

Paras keino ennaltaehkäistä kissan käyttäytymiseen liittyvä ongelmia on ymmärtää sen luontaisia käyttäytymistarpeita ja järjestää ympäristö tätä kissamaisuutta mahdollisimman hyvin kunnioittavaksi. Kissa on itsenäinen ja itsellinen eläin, jolle tärkeintä on kontrollintunne, kyky ennakoida ympäristön tapahtumia ja oman reviirin hallinta. Tässä kirjoituksessa käsittelen muutamia kissan lajityypillisen käyttäytymisen perusasioita.

Kissan elekieli ja käsittely

Rennon ja tyytyväisen kissan korvat ovat pystyssä ja eteenpäin suuntautuneet, silmät mantelinmuotoiset ja pupillit hieman supistuneet. Vartalo on rento, häntä on paikoillaan tai hännänpää voi heilua hiljaksiin. Ystävällisin aikein toista kissaa lähestyvän kissan häntä on rennosti pystyssä, hännänpää voi olla hieman taivutettuna, kaula ojennettu ja askellus sulava. Usein tervehtimiseen liittyy kuriseva ääntely. Kissa tervehtii ystäväänsä nuuhkimalla nenäkkäin ja puskemalla. Ystävällisissä väleissä olevat kissat myös nuolevat toisiaan, yleensä pään ja kaulan alueelta, ja nukkuvat kylki kyljessä.

Meidän ihmistenkin kannattaa ottaa oppia kissojen keskinäisestä kanssakäymisestä ja toimia kuten toinen kissa toimisi lähestyessään lajitoveriaan. Tärkeintä kissalle on kontrollintunteen säilyttäminen ja ennakointi, joten parasta on antaa sen tehdä aloite lähestymiseen. Etenkin vieraseen kissaan tutustuttaessa kannattaa laskeutua kissan tasalle esimerkiksi menemällä lattialle istumaan tai kyykkyyn. Kissalle voi ojentaa käden tai sormen nuuhkittavaksi. Jos kissa nuuhkimisen jälkeen puskee kättä, se on halukas jatkamaan kontaktia ja sitä voi silittää varovasti pään ja kaulan alueelta. Muutaman silityksen jälkeen kannattaa lopettaa hetkeksi ja odottaa, puskeeko kissa uudelleen kättä, ilmaisten silllä tavalla halunsa jatkaa hellyyshetkeä. Mikäli kissa kääntyy tai lähtee pois, on toivetta kunnioitettava ja annettava kissan olla rauhassa. Kaiken kaikkiaan kissat pitävät enemmän lyhyistä ja usein toistuvista silityshetkistä enemmän kuin pitkästä ja intensiivisestä fyysisestä kanssakäymisestä. Monet kissat kokevat syliin nostamisen hieman ahdistavaksi, eikä se olekaan paras mahdollinen tapa lähestyä kissaa. Kissan itsemääräämisoikeutta kannattaa kunnioittaa ja antaa sen tulla ja mennä oman halunsa mukaan. Näin sosiaalinen kanssakäyminen ihmisen kanssa pysyy positiivisena ja kissalle miellyttävänä kokemuksena.

Ahdistunut tai pelokas kissa kyhjöttää matalana, raajat kehon alla ja häntä tiukasti muuta kehoa vasten painettuna. Korvat ovat kiertyneet taaksepäin tai litistyneet päätä vasten. Silmät voivat olla apposen auki tai rytistetty puoliksi kiinni, pupillit ovat laajentuneet. Pelokas kissa voi olla täysin hiljaa, maukua pitkään ja valittavasti, murista, sähistä tai sylkeä. Pelkäävällä kissalla on neljä toimintamallia, joilla selvitä tilanteesta: taistelu, pakeneminen, lamaantuminen ja sijaistoiminnot. Se, minkä toimintatavan kissa valitsee, riippuu sen luonteesta, aiemmista kokemuksista ja pelkoa aiheuttavan asian fyysisestä etäisyydestä. Aggressiiviseti käyttäytyvä kissa ei siis useinkaan ole ”paha” vaan äärimmäisen pelokas. Yhtälailla lamautunut kissa, joka vaikuttaa säyseän oloiselta ja helpolta käsitellä, voi kokea tilanteen äärimmäisen ahdistavana.

Pelokasta kissa ei kannata sillä hetkellä lähestyä vaan sille on hyvä tarjota piilopaikka, johon vetäytyä, ja tilanteen tasaannuttua antaa sille mahdollisuus edetä kontaktin luomisessa omilla ehdoillaan. Pelko voi saada kissan käyttäytymään aggressiivisesti. Myöskin hiljainen ja pelosta lamaantunut kissa voi hyvinkin nopeasti muuttaa toimintatapaansa ja turvautua aggressioon ilman ennakkovaroitusta. Jos kissa vaikuttaa olevan kotioloissa jatkuvasti jännittyneen tai ahdistuneen oloinen, on pelokkuuden syy pyrittävä selvittämään ja hoitamaan. Pitkittyessään ahdistus ja pelko johtavat krooniseen stressiin, hyvinvoinnnin merkittävään heikkenemiseen ja usein myös fyysiseen sairastumiseen. Luonteeltaan ujo tai varautunut kissa voi toki reagoida äkillisiin ympäristön muutoksiin ja voimakkaisiin aistiärsykkeisiin pelolla, mutta oleellista on se, pystyykö kissa palautumaan negatiivisesta tunnetilasta kohtuullisen nopeasti. Jos ahdistus jää ikään kuin päälle, on siihen syytä hakea apua mahdollisimman pian.

Kotona kissalle tulisi tarjota useampia piilopaikkoja, joihin se voi halutessaan vetäytyä ja joissa kukaan ei pääse häiritsemään sitä. Parhaat turvapaikat ovat luolamaisia ja lattiatasoa korkeammalla. Turvapaikat auttavat lisäämään kissalle tärkeää kontrollintunnetta.

Leikki

Itse ravintonsa hankkiva kissa käyttää pääosan valveillaoloajastaan saalistukseen. Hyvinsyötetyillä kotikissoillakaan saalistustarve ei ole ehtinyt kadota mihinkään. Sisäkissoille on siis tarjottava vastaavaa toimintaa leikin ja aktivoinnin muodossa. Pennuille sosiaalinen leikki toisten pentujen kanssa on tärkeää. Iän karttuessa sosiaalinen leikki vähenee ja korvautuu esineisiin kohdistuvalla leikillä.

Leikissäkin saalistuksen on annettava päättyä luonnolliseen päämääräänsä eli saaliin kiinni saamiseen. Laservalolla leikitettäessä valo on lopuksi hyvä ohjata johonkin leluun, johon kissa voi tarttua kynsin hampain. Lopuksi leikkihetken voi päättää tarjoamalla kissalle pienen määrän ruokaa, ikään kuin saaliin syömiseen.

Kissalle mieluiset lelut muistuttavat kooltaan ja liikkumistavaltaan luonnollisia saaliseläimiä. Naruun kiinnitetyt lelut kuten onkilelut ovat erinomaisia, koska niitä omistaja pystyy liikuttelemaan nopein, nykäyksittäisin ja satunnaisesti suuntaa vaihtavin liikkein kuitenkin pitäen samalla lelun riittävän kaukana käsistään. Myös höyhenhuiskut ovat turvallisia ja suositeltavia.

Mitä ujompi kissa on leikkimään, sitä pienempiä leluja sille kannattaa tarjota. Rohkeat kissat saattavat pitää ”rottajahdista” ja suurempien lelujen kanssa painimisesta.

Kissaa ei pentunakaan kannata leikittää sormilla tai varpailla, koska aikuiseksi kasvaessaan sen kynnet ja ote vahvistuvat ja alkavat tehdä kipeää. Jos kissan on annettu pentuna iskeä kyntensä käsiin ja jalkoihin, sen on mahdoton ymmärtää, että aikuisena ei enää saisikaan tehdä niin. Tällöin kieltäminen voi saada kissan konfliktitilaan ja jopa pahentaa käytöstä. Ehdottomuus pennusta pitäen siis kannattaa. Jos kissa on jo oppinut saalistamaan omistajiensa käsiä tai jalkoja, vaanii ja hyökkäilee kimppuuun, on toiminta sammutettava täydellisellä reagoimattomuudella, mikä vaatii yleensä suojavaatetuksen käyttämistä riittävän pitkään.

Kissat kyllästyvät helposti samoihin leluihin eivätkä jaksa enää kiinnostua niistä. Siksi kannattaakin hankkia säännöllisesti uusia leluja tai kierrättää vanhoja. Osa leluista pannaan pois näkyviltä muutamaksi päiväksi tai viikoksi. Tauon jälkeen uudelleen esiteltyinä tai uudessa paikassa ne ovatkin muuttuneet taas kiinnostaviksi. Leluja voi vaihtaa lennossa myös kesken leikkituokion ja saada näin leikin jatkumaan pidempään.

Raapiminen

Kissat raapivat teroittaakseen kynsiään, verrytelläkseen lihaksiaan ja merkatakseen ympäristöään tassunpohjan feromoneilla ja raapimisjäljillä. Kissat raapivat usein herättyään ja ollessaan innostuneita (esimerkiksi omistajan tullessa kotiin tai kesken leikin). Raapimismateriaalin suhteen mieltymykset vaihtelevat yksilöittäin, mutta yleensä sisalköysi, pehmeä puu ja kokolattiamatto ovat suosittuja materiaaleja. Useimmat kissat raapivat mieluiten pystysuuntaisia pintoja, mutta etenkin vanhemmille kissoilla vaakasuora pinta voi olla fyysisesti helpompi vaihtoehto. Raapimispuun pitäisi olla riittävän korkea, jotta kissa voi venyttäytyä suoraksi raapiessaan, tietysti myös turvallinen ja tukeva. Raapimispaikkoja on hyvä olla useita ja ne kannattaa sijoittaa lähelle kulkuväyliä ja sellaisiin paikkoihin, joissa eniten oleskellaan. Yksi raapimispaikka on hyvä olla lähellä kissan suosituinta nukkumapaikkaa.

Jos kissa raapii jotakin ei-toivottua paikka kuten sohvaa, laitetaan raapimispuu siihen viereen ja houkutellaan kissa raapimaan tätä sallittua vaihtoehtoa. Houkutteluun voi käyttää lelua ja Feliway Feliscratch -feromonivalmistetta. Ei-toivotun raapimispaikan voi aluksi peittää esimerkiki muovilla. Myös sen suihkuttelu Feliway Classic -feromonilla voi vähentää raapimiskäytöstä. Jos kissa vaikuttaa raapivan ylenmäärin normaaliin verrattuna, voi kyse olla omistajan huomion hakemisesta tai ahdistukseen ja stressiin liittyvästä lisääntyneestä merkaamiskäytöksestä. Kissaa ei kannata koskaan rangaista raapimisesta, koska se voi vain pahentaa käytöstä. Sen sijaan on hyvä tarjota kissalle enemmän positiivista kanssakäymistä omistajan kanssa ja pyrkiä optimoimaan ympäristöolosuhteet ja päivärutiinit.

Ruokinta

Kissa on saalistaja ja sen luontaista ravintoa on pienriista kuten jyrsijät ja linnut. Itse ravintonsa hankkiva kissa tarvitsee 10-20 pikkueläintä vuorokaudessa ravinnontarpeensa tyydyttämiseen. Saalistus vie valtaosan valveillaoloajasta, koska vain noin puolet saalistusyrityksistä päättyy onnistuneesti. Kissan on oltava jatkuvasti valmiina iskemään, jos potentiaalinen saalis tarjoutuu näkösälle. Mikäli se jäisi odottelemaan näläntunnetta, sillä olisi suuri riski kuluttaa energiansa loppuu jos metsästys ei heti onnistukaan. Saalistuskäytös aktivoituu siis aina sopivan kohteen tullessa tarjolle, oli kissa nälkäinen tai ei.

Kissa siis syö luontaisesti useita kertoja päivässä ja vähän kerrallaan. Se saattaa käydä ruokakupilla, syödä muutaman suullisen ja lähteä pois. Tämä ei johdu siitä, etteikö kissa välttämättä pitäisi ruoasta, vaan on yksinkertaisesti kissalle normaalia ja sen fysiologian mukaista käytöstä. Kissalle päivittäinen ruoka olisi hyvä tarjota useampana pienenä aterian päivän mittaan tai ruokaa voi olla vapaasti tarjolla ellei kissa ole taipuvainen ylipainoon. Ainakin osa ruoasta kannattaa antaa aktivointipelien muodossa, jolloin kissa joutuu näkemään vaivaa ravintonsa hankkimiseksi ja syöminen on sille palkitsevampaa. Ruokailupaikkaa voi myös vaihdella tai piilotella ruokaa sinne tänne kissan etsittäväksi.

Kissa saalistaa ja syö yksin. Ruokailu ei ole sille sosiaalinen tapahtuma kuten ihmiselle. Päinvastoin, joutuessaan syömään lähekkäin toisten kissojen kanssa se saattaa stressaantua. Myöskin omistajan tulee puuttua kissan ruokailuun mahdollisimman vähän. Kissalle tulee antaa mahdollisuus syödä omassa rauhassaan ja kenenkään häiritsemättä. Useamman kissan talouksissa kissat ruokitaan mieluiten eri huoneissa.

Jos kissan ruokahalu tuntuu pohjattomalta, se ahmii ja sen jälkeen oksentaa ruokansa tai vaihtoehtoisesti ei uskalla tulla syömään, liittyy ruokailuun tai kissan tunnetilaan jokin ongelma, joka on syytä selvittää.

Juomaveden saastuminen saaliin sisälmyksillä voisi aiheuttaa veden pilaantumisen ja olla kohtalokasta kissalle, joten kotikissakaan ei mielellään juo aivan ruokailupaikan vieressä. Vesikuppeja on hyvä olla useita ja ne sijoitetaan kauemmas ruokailupaikasta. Useimmat kissat pitävät laakeista lasisista, keramiikka- tai metallikupeista, joissa on vettä lähes piripintaan. Jotkut arvostavat juoksevaa vettä kuten tippumaan jätettyä hanaa tai vesilähdettä. Kannattaa kokeilla useampaa vaihtoehtoa, jotta kissa saa valita mieluisensa juoma-astian.

Hiekkalaatikot

Jokaisella kissalle tulee olla esteetön pääsy hiekkalaatikolle. Laatikoita on hyvä olla yhtä monta kuin kissoja on perheessä plus yksi ylimääräinen. Laatikot sijoitetaan ei paikkoihin, mieluiten kokonaan eri huoneisiin. Sijainnin tulee olla rauhallinen, koska kissa haluaa hoitaa hiekkalaatikkoasiointinsa yksityisyydessä. Monikissatalouksissa on hyvä miettiä kulkureittejä laatikoille ja järjestää ne niin, ettei yksi kissa voi blokata toisen pääsyä tarpeilleen istumalla tientukkeena. Tuijottaminen ja blokkaaminen ovat yleisiä epäsuoran aggression ilmenemismuotoja kissoilla.

Useimmat kaupalliset hiekkalaatikot ovat turhan pieniä. Sopivat hiekkalaatikon pituus on 1,5 x kissan pituus nenästä hännäntyveen. Esimerkiksi muovisesta säilytyslaatikosta saa askarreltua pienellä vaivalla mainion hiekkalaatikon. Sementtipaljut ovat myös käyttökelpoisia. Katolliset laatikot ovat usein omistajien mieleen, koska ne estävän hiekan leviämistä ympäristöön. Kissat voivat kuitenkin kokea katollisen laatikon ahdistavana, koska siinä on vain yksi, ahdas poistumistie, ja riski ”motitetuksi” tulemiselle toisen kissan tai koiran toimesta on suurempi kuin avoimessa laatikossa.

Useimmat kissat pitävät eniten hajustamattomasta, paakkuuntuvasta mikrohiekasta. Hajusteita kannattaa välttää myös pesuaineissa. Hiekkaa olisi hyvä olla vähintään 5 cm kerros. Hiekkalaatikko pidetään siistinä poistamalla paakut 1-2 kertaa pävässä. Jotkut kissat ovat niin tarkkoja, etteivät halua käydä laisinkaan laatikolla, jossa on jo tuotoksia. Hiekka vaihdetaan ja laatikko pestään kuumalla vedellä ja miedolla pesuaineella esimerkiksi 1-2 viikon välein.

Kissat oppivat yleensä tekemään tarpeensa hiekkalaatikkon jo varhaisella pentuiällä. Jos kissa virtsaa tai ulostaa laatikon ulkopuolelle, eikä kyseessä ole seksuaalikäyttäytymiseen liittyvä merkkailu leikkaamattomaalla kissalla, on asia syytä ottaa vakavasti. Kissa ei pissaa väärään paikkaan kiusallaan, vaan taustalla on lähes aina jokin fyysinen sairaus, hiekkalaatikkoon tai sen sijaintiin liittyvä ongelma tai muu ympäristöön tai sosiaaliseen ympäristöön liittyvä problematiikka.

Maukuminen

Kissat maukuvat kommunikoidessaan ihmisen kanssa. Maukuminen on opittua käytöstä. Mitä paremmin maukumiseen vastataan, sitä enemmän kissa maukuu. Kissan hallinnantunnetta ja hyvinvointia lisää se, että se saa viestinsä perille ja tulee kuulluksi. Siksi maukuminen on hyödyllistä. Toisaalta liiallinen maukuminen esimerkiksi yöaikaan voi käydä omistajalle raskaaksi.

Maukumalla kissa yleensä tavoittelee huomiota. Se oppii myös helposti, että maukumalla saa lisää ruokaa, jos maukumiseen vastataan huomion sijasta täyttämällä ruokakuppi.

Kissa on aktiivinen ja erityisesti hämäräaktiivinen eläin. Yöllinen maukukonsertti johtuu usein siitä, että kissa on nukkunut koko päivän omistajan ollessa töissä ja olisi illan tullen täynnä virtaa. Kissalle tulisi tarjota paljon tekemistä ja huomiota lyhyinä tuokioina pitkin päivää, jos vain mahdollista. Silloin se on illan tullen tyytyväinen ja väsynyt päivän puuhista ja nukkuu yön.

Lopuksi

Käyttäytymisongelmissa on useimmiten kyse kivusta, sairaudesta tai ongelmasta kissan ympäristössä. Kissaa ei tule inhimillistää, se ei osaa kostaa tai osoittaa mieltään. Kissojen käyttäytymisestä on nykyään paljon tietoa saatavilla. Siihen kannattaa tutustua avoimin mielin sen sijaan että lukkiutuisi vanhoihin uskomuksiin tai maalaisjärkeen. Maalaisjärki nimittäin yleensä perustuu ihmisten näkökulmaan, mikä on täysin erilainen kuin maailma kissan silmin.