Kissan käytösongelmien ennaltaehkäisy

 

Paras keino ennaltaehkäistä käytökseen liittyvä ongelmia on ymmärtää kissan luontaista käyttäytymistä ja järjestää ympäristö tätä kissamaisuutta mahdollisimman hyvin kunnioittavaksi. Kissa on hyvin itsenäinen ja itsellinen eläin, jolle tärkeintä on kontrollintunne, kyky ennakoida ympäristön tapahtumia ja oman reviirin hallinta. Tässä kirjoituksessa käsittelen muutamia perusasioita, joiden avulla tuota kissamaisuutta on helmpompi ymmärtää ja toteuttaa.

 

Kissan elekieli ja käsittely

Rennon ja tyytyväisen kissan korvat ovat pystyssä ja eteenpäin suuntautuneet, silmät mantelinmuotoiset ja pupillit hieman supistuneet. Vartalo on vapaa jännitteistä, häntä on paikoillaan tai hännänpää voi heilua hiljaksiin. Ystävällisin aikein toista kissaa lähestyvän kissan häntä on rennosti pystyssä, hännänpää voi olla hieman taivutettuna, kaula ojennettu ja askellus rento. Usein tervehtimiseen liittyy kuriseva ääntely. Kissa tervehtii ystäväänsä nuuhkimalla nenäkkäin ja puskemalla. Usein ystävällisissä väleissä olevat kissat myös nuolevat toisiaan, yleensä pään ja kaulan alueelta, ja nukkuvat kylki kyljessä.

Meidän ihmistenkin kannattaa ottaa oppia kissojen keskinäisestä kanssakäymisestä ja toimia kuten toinen kissa toimisi lähestyessään lajitoveriaan. Tärkeintä kissalle on kontrollintunteen säilyttäminen ja ennakointi, joten parasta on antaa sen tehdä aloite lähestymiseen. Etenkin vierasta kissaa lähestyttäessä kannattaa laskeutua kissan tasalle esimerkiksi menemällä lattialle istumaan tai kyykkyyn. Kissalle voi ojentaa käden tai sormen nuuhkittavaksi. Jos kissa nuuhkimisen jälkeen puskee kättä, se on halukas jatkamaan kontaktia ja sitä voi silittää varovasti pään ja kaulan alueelta. Muutaman silityksen jälkeen kannattaa lopettaa hetkeksi ja odottaa, puskeeko kissa uudelleen kättä, ilmaisten silllä tavalla halunsa jatkaa hellyyshetkeä. Mikäli kissa kääntyy tai lähtee pois, on toivetta kunnioitettava ja annettava kissan olla rauhassa. Kaiken kaikkiaan kissat pitävät enemmän lyhyistä ja usein toistuvista silityshetkistä enemmän kuin pitkästä ja intensiivisestä fyysisestä kanssakäymisestä. Monet kissat kokevat syliin nostamisen hieman ahdistavaksi, eikä se olekaan paras mahdollinen tapa lähestyä kissaa. Kissan itsemääräämisoikeutta kannattaa kunnioittaa ja antaa sen tulla ja mennä oman halunsa mukaan. Näin sosiaalinen kanssakäyminen ihmisen kanssa pysyy positiivisena ja kissalle miellyttävänä kokemuksena.

Ahdistunut tai pelokas kissa kyyhöttää matalana, raajat kehon alla ja häntä tiukasti muuta kehoa vasten painettuna. Korvat ovat kiertyneet taaksepäin tai litistyneet päätä vasten. Silmät voivat olla apposen auki tai rytistetty puoliksi kiinni, pupillit ovat laajentuneet. Pelokas kissa voi olla täysin hiljaa, maukua pitkään ja valittavasti, murista, sähistä tai sylkeä. Pelkäävällä kissalla on neljä toimintamallia, joilla selvitä tilanteesta: taistelu, pakeneminen, lamaantuminen ja sijaistoiminnot. Se, minkä toimintatavan kissa valitsee, riippuu sen luonteesta, aiemmista kokemuksista ja pelkoa aiheuttavan asian fyysisestä etäisyydestä. Aggressiiviseti käyttäytyvä kissa ei siis useinkaan ole ”paha” vaan äärimmäisen pelokas. Yhtälailla lamautunut kissa, joka vaikuttaa säyseän oloiselta ja helpolta käsitellä, voi kokea tilanteen äärimmäisen ahdistavana.

Pelokasta kissa ei kannata sillä hetkellä lähestyä vaan sille on hyvä tarjota piilopaikka, johon vetäytyä, ja tilanteen tasaannuttua antaa sille mahdollisuus edetä kontaktin luomisessa omilla ehdoillaan. Pelko voi saada kissan käyttäytymään aggressiivisesti. Myöskin hiljainen ja pelosta lamaantunut kissa voi hyvinkin nopeasti muuttaa toimintatapaansa ja turvautua aggressioon ilman ennakkovaroitusta. Jos kissa vaikuttaa olevan kotioloissa jatkuvasti jännittyneen tai ahdistuneen oloinen, on pelokkuuden syy pyrittävä selvittämään ja hoitamaan. Pitkittyessään ahdistus ja pelko johtavat krooniseen stressiin, hyvinvoinnnin merkittävään heikkenemiseen ja usein myös fyysiseen sairastumiseen. Luonteeltaan ujo tai varautunut kissa voi toki reagoida äkillisiin ympäristön muutoksiin ja voimakkaisiin aistiärsykkeisiin pelolla, mutta oleellista on se, pystyykö kissa palautumaan negatiivisesta tunnetilasta kohtuullisen nopeasti. Jos ahdistus jää ikään kuin päälle, on siihen syytä hakea apua mahdollisimman pian.

Kotona kissalle tulisi tarjota useampia piilopaikkoja, joihin se voi halutessaan vetäytyä ja joissa kukaan ei pääse häiritsemään sitä. Parhaat turvapaikat ovat luolamaisia ja lattiatasoa korkeammalla. Turvapaikat auttavat lisäämään kissalle tärkeää kontrollintunnetta.

 

kid-364573_1920.jpg

 

Leikki

Itse ravintonsa hankkiva kissa käyttää pääosan valveillaoloajastaan saalistukseen. Hyvinsyötetyillä kotikissoillakaan saalistustarve ei ole ehtinyt kadota mihinkään. Ellei kissa pääse ulos toteuttamaan tätä tarvetta, on sille tarjottava vastaavaa toimintaa sisätiloissa. Pennuille sosiaalinen leikki toisten pentujen kanssa on tärkeää. Iän karttuessa sosiaalinen leikki vähenee ja korvautuu esineisiin kohdistuvalla leikillä.

Leikissäkin saalistuksen on annettava päättyä luonnolliseen päämääräänsä eli saaliin kiinni saamiseen. Laservalolla leikitettäessä valo on lopuksi hyvä ohjata johonkin leluun, johon kissa voi tarttua kynsin hampain. Lopuksi leikkihetken voi päättää tarjoamalla kissalle pienen määrän ruokaa, ikään kuin saaliin syömiseen.

Kissalle mieluiset lelut muistuttavat kooltaan ja liikkumistavaltaan luonnollisia saaliseläimiä. Naruun kiinnitetyt lelut kuten onkilelut ovat erinomaisia, koska niitä omistaja pystyy liikuttelemaan nopein, nykäyksittäisin ja satunnaisesti suuntaa vaihtavin liikkein kuitenkin pitäen samalla lelun riittävän kaukana käsistään. Myös höyhenhuiskut ovat turvallisia ja suositeltavia.

Kissaa ei pentunakaan kannata leikittää sormilla tai varpailla, koska aikuiseksi kasvaessaan sen kynnet ja ote vahvistuvat ja alkavat tehdä kipeää. Jos kissan on annettu pentuna iskeä kyntensä käsiin ja jalkoihin, sen on mahdoton ymmärtää, että aikuisena ei enää saisikaan tehdä niin. Tällöin kieltäminen voi saada kissan konfliktitilaan ja jopa pahentaa käytöstä. Ehdottomuus pennusta pitäen siis kannattaa. Jos kissa on jo oppinut saalistamaan omistajiensa käsiä tai jalkoja, vaanii ja hyökkäilee kimppuuun, on toiminta sammutettava täydellisellä reagoimattomuudella, mikä vaatii yleensä suojavaatetuksen käyttämistä riittävän pitkään.

Kissat kyllästyvät helposti samoihin leluihin eivätkä jaksa enää kiinnostua niistä. Siksi kannattaakin hankkia säännöllisesti uusia leluja tai kierrättää vanhoja. Osa leluista pannaan pois näkyviltä muutamaksi päiväksi tai viikoksi. Tauon jälkeen uudelleen esiteltyinä tai uudessa paikassa ne ovatkin muuttuneet taas kiinnostaviksi. Leluja voi vaihtaa lennossa myös kesken leikkituokion ja saada näin leikin jatkumaan pidempään.

 

cat-783897_1920

 

Raapiminen

Kissat raapivat teroittaakseen kynsiään, verrytelläkseen lihaksiaan ja merkatakseen ympäristöään tassunpohjan feromoneilla ja raapimisjäljillä. Kissat raapivat usein herättyään ja ollessaan innostuneita (esimerkiksi omistajan tullessa kotiin tai kesken leikin). Raapimismateriaalin suhteen mieltymykset vaihtelevat yksilöittäin, mutta yleensä sisalköysi, pehmeä puu ja kokolattiamatto ovat suosittuja materiaaleja. Useimmat kissat raapivat mieluiten pystysuuntaisia pintoja, mutta etenkin vanhemmille kissoilla vaakasuora pinta voi olla fyysisesti helpompi vaihtoehto. Raapimispuun pitäisi olla riittävän korkea, jotta kissa voi venyttäytyä suoraksi raapiessaan, tietysti myös turvallinen ja tukeva. Raapimispaikkoja on hyvä olla useita ja ne kannattaa sijoittaa lähelle kulkuväyliä ja sellaisiin paikkoihin, joissa eniten oleskellaan. Yksi raapimispaikka on hyvä olla lähellä kissan suosituinta nukkumapaikkaa.

Jos kissa raapii jotakin ei-toivottua paikka kuten sohvaa, laitetaan raapimispuu siihen viereen ja houkutellaan kissa raapimaan tätä sallittua vaihtoehtoa. Houkutteluun voi käyttää lelua ja Feliway Feliscratch -feromonivalmistetta. Ei-toivotun raapimispaikan voi aluksi peittää esimerkiki muovilla. Myös sen suihkuttelu Feliway Classic -feromonilla voi vähentää raapimiskäytöstä. Jos kissa vaikuttaa raapivan ylenmäärin normaaliin verrattuna, voi kyse olla omistajan huomion hakemisesta tai ahdistukseen ja stressiin liittyvästä lisääntyneestä merkaamiskäytöksestä. Kissaa ei kannata koskaan rangaista raapimisesta, koska se voi vain pahentaa käytöstä. Sen sijaan on hyvä tarjota kissalle enemmän positiivista kanssakäymistä omistajan kanssa ja pyrkiä optimoimaan ympäristöolosuhteet ja päivärutiinit.

 

cat-750259_1920

 

 

Ruokinta

Kissa on saalistaja ja sen luontaista ravintoa on pienriista kuten jyrsijät ja linnut. Itse ravintonsa hankkiva kissa tarvitsee 10-20 pikkueläintä vuorokaudessa ravinnontarpeensa tyydyttämiseen. Saalistus vie valtaosan valveillaoloajasta, koska vain noin puolet saalistusyrityksistä päättyy onnistuneesti. Kissan on oltava jatkuvasti valmiina iskemään, jos potentiaalinen saalis tarjoutuu näkösälle. Mikäli se jäisi odottelemaan nälän tunnetta, sillä olisi suuri riski kuluttaa energiansa loppuun ja tulla aliravituksi, jos metsästys ei heti onnistaisikaan. Saalistuskäytös aktivoituu siis aina sopivan kohteen tullessa tarjolle, oli kissa nälkäinen tai ei.

Kissa siis syö luontaisesti useita kertoja päivässä ja vähän kerrallaan. Se saattaa käydä ruokakupilla, syödä muutaman suullisen ja lähteä pois. Tämä ei johdu siitä, etteikö kissa välttämättä pitäisi ruoasta, vaan on yksinkertaisesti kissalle normaalia ja sen fysiologian mukaista käytöstä. Kissalle päivittäinen ruoka olisi hyvä tarjota useampana pienenä aterian päivän mittaan tai ruokaa voi olla vapaasti tarjolla (ellei ylipainon vaaraa ole). Ainakin osa ruoasta kannattaa antaa aktivointipelien muodossa, jolloin kissa joutuu näkemään vaivaa ravintonsa hankkimiseksi ja syöminen on sille palkitsevampaa. Ruokailupaikkaa voi myös vaihdella tai piilotella ruokaa sinne tänne kissan etsittäväksi.

Kissa saalistaa ja syö yksin. Ruokailu ei ole sille sosiaalinen tapahtuma kuten ihmiselle. Päinvastoin, joutuessaan syömään lähekkäin toisten kissojen kanssa, se saattaa stressaantua merkittävästi. Myöskin omistajan tulee puuttua kissan ruokailuun mahdollisimman vähän. Kissalle tulee antaa mahdollisuus syödä omassa rauhassaan ja kenenkään häiritsemättä. Useamman kissan talouksissa kissat ruokitaan mieluiten eri huoneissa.

Jos kissan ruokahalu tuntuu pohjattomalta, se ahmii ja sen jälkeen oksentaa ruokansa tai vaihtoehtoisesti ei halua/uskalla tulla syömään lainkaan, liittyy ruokailuun tai kissan tunnetilaan jokin ongelma, joka on syytä selvittää.

Juomaveden saastuminen saaliin sisälmyksillä voisi aiheuttaa veden pilaantumisen ja olla kohtalokasta kissalle, joten kotikissakaan ei mielellään juo aivan ruokailupaikan vieressä. Vesikuppeja on hyvä olla useita ja ne sijoitetaan kauemmas ruokailupaikasta. Useimmat kissat pitävät laakeista lasisista, keramiikka- tai metallikupeista, joissa on vettä lähes piripintaan. Jotkut arvostavat juoksevaa vettä kuten tippumaan jätettyä hanaa tai vesilähdettä. Kannattaa kokeilla useampaa vaihtoehtoa, jotta kissa saa valita mieluisensa juoma-astian.

 

cat-eating-hunter-990297

 

Hiekkalaatikot

Jokaisella kissalle tulee olla esteetön pääsy hiekkalaatikolle. Laatikoita on hyvä olla yhtä monta kuin kissoja on perheessä plus yksi ylimääräinen. Laatikot sijoitetaan ei paikkoihin, mieluiten kokonaan eri huoneisiin, koska vierekkäin olevat laatikot kissa käsittää yhdeksi ja ainoaksi. Sijainnin tulee olla rauhallinen, kissa haluaa hoitaa hiekkalaatikkoasiointinsa yksityisyydessä. Monikissatalouksissa on hyvä miettiä kulkureittejä laatikoille ja järjestää ne niin, ettei yksi kissa voisi blokata toisen pääsyä tarpeilleen kököttämällä tientukkeena (mikä on yleinen epäsuoran konfliktin ilmenemismuoto kissoilla).

Useimmat kaupalliset hiekkalaatikot ovat turhan pienikokoisia. Sopivat hiekkalaatikon pituus on 1,5 x kissan pituus nenästä hännäntyveen. Esimerkiksi muovisesta säilytyslaatikosta saa askarreltua pienellä vaivalla mainion hiekkalaatikon. Katolliset laatikot ovat usein omistajien mieleen, koska ne estävän hiekan leviämistä ympäristöön. Kissat voivat kuitenkin kokea katollisen laatikon ahdistavana, koska siinä on vain yksi, ahdas poistumistie, ja riski ”motitetuksi” tulemiselle (toisen kissan tai koiran toimesta) on suurempi kuin avoimessa laatikossa.

Useimmat kissat pitävät eniten hajustamattomasta, paakkuuntuvasta mikrohiekasta. Hajusteita kannattaa välttää myös pesuaineissa. Hiekkaa olisi hyvä olla vähintään 3 cm kerros. Hiekkalaatikko pidetään siistinä poistamalla paakut 1-2 kertaa pävässä. Jotkut kissat ovat niin tarkkoja, etteivät halua käydä laisinkaan laatikolla, jossa on jo tuotoksia. Hiekka vaihdetaan ja laatikko pestään kuumalla vedellä ja miedolla pesuaineella 1-2 viikon välein.

Kissat oppivat yleensä tekemään tarpeensa hiekkalaatikkon jo varhaisella pentuiällä. Jos kissa virtsaa tai ulostaa laatikon ulkopuolelle, eikä kyseessä ole seksuaalikäyttäytymiseen liittyvä merkkailu leikkaamattomaalla kissalla, on asia syytä ottaa vakavasti. Kissa ei pissaa väärään paikkaan kiusallaan tai mielenosoituksena, vaan taustalla on lähes aina jokin fyysinen sairaus, hiekkalaatikkoon tai sen sijaintiin liittyvä ongelma tai muu ympäristöön tai sosiaaliseen ympäristöön liittyvä problematiikka.

 

0 comments on “Kissan käytösongelmien ennaltaehkäisy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: