Kissan ruokailupaikalla on väliä

Kotioloissa kissan ruokailupaikka määräytyy usein siten, että kuppi laitetaan siihen, missä sattuu olemaan tilaa. Vesikuppi tulee helposti laitettua ruokakupin viereen. Monikissatalouksissa kissojen kupit sijaitsevat lähes vierekkäin tai ainakin kaikki keittiössä – tai sitten kissat syövät vuorotellen samasta kupista.

Luonnossa kissa kuitenkin metsästää ja syö saalinsa yksin. Juomapaikan se valitsee riittävän etäältä ruokailupaikasta, jotta saaliseläimen sisälmykset eivät pääse saastuttamaan juomavettä. Kissa syö rennosti kyyryssä asennossa, rauhallisesti ja saaliiseensa keskittyen. Se haluaa pystyä pitämään silmällä ympäristöään myös syödessään, siltä varalta että joku isompi saalistaja tai vihamielinen lajikumppani ilmaantuisi paikalle.

Toisten kissojen kanssa lähekkäin syöminen on siis kissalle luonnostaan vieras toimintamalli. Jos kissat joutuvat olosuhteiden pakosta syömään lähekkäin, se voi aiheuttaa niiden välille epäsopua ja stressiä. Jotkut kissakaverukset tuntuvat syövän ongelmitta yhdessä. Kissan stressiä voi kuitenkin olla hankala tunnistaa. On hyvä ajatus kysyä kissalta, minkä ruokailupaikan se itse valitsisi. Se onnistuu tarjoamalla ruokaa useammassa eri huoneessa ja eri paikassa ja seuraamalla kissojen ruokailukäyttäytymistä esimerkiksi kahden viikon kokeilujakson ajan. Näin voi löytää kullekin kissalle mieluisimman ja stressittömimmän ruokailupaikan.

Erityisen hankala tilanne on silloin, jos kissat eivät katso kuuluvansa samaan sosiaaliseen ryhmään eivätkä tule erityisen hyvin toimeen keskenään. Tällöin ne pyrkivät välttämään konflikteja väistämällä toisiaan. Ruoka-aikoina kissojen on usein pakko hakeutua keittiöön lähekkäin toisiaan saadakseen syötävää, mistä voi aiheutua ahdistusta, pelkoa ja stressiä. Stressi voi näkyä epänormaalina ruokailuasentona eli kissa ei kyyhötä rennosti ruokaansa keskittyen vaan on puoliksi seisovassa aseennossa, keho jännittyneenä, korvat kääntyneinä osittain sivuille tai taaksenpäin, ikään kuin jatkuvassa pakovalmiudessa. Stressi voi ilmetä myös hotkimisena tai ruokahalun vähentymisenä. Ruokailu ja ruoansulatus ovat parasympaattisen hermoston toimintoja, pelko ja stressi taas aktivoi sympaattista hermostoa. Ruokailutilanteessa koettu pelko saattaa siten haitata normaalia ruoansulatusta ja ravinteiden hyväksikäyttöä, johtaen joko lihomiseen, aliravitsemukseen tai ruoansulatushäiriöihin kuten oksenteluun ja ripuliin.

Ruokailuun liityyvä stressi ei aina näyttäydy itse ruokailutilanteissa vaan se voi purkautua muissa yhteyksissä. Jos kissojen välillä on epäsopua, kannattaa kaikkien kissoille tärkeiden resurssien (ruoka, vesi, hiekkalaatikot, lepopaikat, raapimispuut) riittävyys ja sijainti tarkastaa ja tarvittaessa korjata tilanne. Jokaista tärkeää resurssia tulisi olla kissojen lukumäärä + 1 ja ne kaikki tulisi sijoittaa eri paikkoihin.

Monikissatalouksissa kissojen ruokailu olisi hyvä jakaa useampaan huoneeseen, jotta kaikki saisivat syödä omassa rauhassaan. Ruokakupin paikan on hyvä olla rauhallinen, mutta sellainen, josta kissa voi helposti tarkkailla ympäristöään. Ei siis nurkassa eikä lähellä kulkuväyliä.

Juomakupit olisi hyvä sijoittaa etäämmälle ruokailupaikoista. Useimmat kissat pitävät laakeista ja matalahkoista vesikupeista, joista ne voivat juoda niin, etteivät viikset kosketa kupin laitoja. Jotkut kissat arvostavat enemmän vesilaseja tai -mukeja, tippumaan jätettyä hanaa tai juomalähteen virtaavaa vettä.