Kissan kieli – ääniviestintä

Kissat käyttävät ääntelyä esimerkiksi tervehtiessään, emon ja pentujen välisessä viestinnässä, seksuaalisessa kanssakäymisessä ja vihamielisyyden osoittamiseen. Kissan ääniviestintä voidaan jakaa kolmeen äänityyppiin. Ääni voidaan tuottaa..

  • suu suljettuna
  • avaten ja sulkien suuta vuorotellen
  • suu auki leuat jännitettyinä

Ensimmäiseen tyyppiin eli suu sujettuna muodostettuihin ääniin kuuluvat ystävälliset viestit kehrääminen ja kurina. Kehräämisääni syntyy kurkuunpään lihaksiston avulla, sekä sisään- että uloshengitysen aikana. Kissat kehräävät ollessaan tyytyväisiä, esimerkiksi kahden kissan makoillessa vierekkäin tai nuollessa toisiaan. Myös ihmisen sylissä istuva ja silityksiä saava kissa kehrää monesti. Kehräys kuuluu tiiviisti emon ja pentujen väliseen viestintään. Syntyessään sokeat ja kuurot kissanpennut paikantavat emon ja sen nisät hajun lisäksi emon kehräyksen tuottaman värähtelyn avulla. Pentujen kehräys kertoo emolle niiden voivan hyvin.

Kotikissojen on todettu kehräävän myös silloin, kun ne haluavat jotain omistajaltaan (esimerkiksi huomiota tai ruokaa). Tällainen vaativa kehräys kuulostaa kiihkeämmältä ja vähemmän miellyttävältä kuin rentoutuneen kissan kehräys. Alla esimerkki vaativasta kehräyksestä.

Joskus kissat myös kehräävät ollessan kivuliaita, kuolemaisillaan tai synnyttäessään. On esitetty, että kissat tällä tavalla yrittäisivät rauhoittaa ja rentouttaa itseään. Kehräyksen aiheuttama matalataajuinen värähtely mahdollisesti myös parantaa vammoja ja auttaa kudoksia paranemaan.

Kurinaa eli ”kurrrr” -ääntä kissat käyttävät tervehtiessään ja hakiessaan kontaktia tai huomiota. Erityisesti emo kurisee poikasilleen, mutta myös ystävällisissä väleissä olevat aikuiset kissat viestivät tällä tavoin toisilleen. Kurinalla tervehditään myös ihmisiä tai pyydetään jotakin, usein maukumisen rinnalla.

 

Suuta aukaisten ja sulkien tuotettuja ääniä ovat maukuminen, kiimaisen nartun mouruaminen ja naaraita houkuuttelevan uroskissan moukuminen, ulvominen ja käkätys.

Emo ja pennut käyttävä maukumista kommunikaatiossan, mutta aikuiset kissat harvoin maukuvat toisilleen. Aikuisen kotikissan maukuminen onkin yleensä suunnattu omistajalle, ja maukumisen asiayhteys ja laatu vaihtelevat yksilöllisesti ja sen mukaan minkälaista käytöstä omistaja on (tietoisesti tai tietämättään) vahvistanut.  Kissa on saattanut huomata saavansa ruokaa tai huomiota maukumalla, joten jatkossa se maukuu yhä kiivaammin ja kiivaammin, kunnes saavuttaa haluamansa päämäärän. Maukuminen liittyy myös tervehtimiseen, usein rinnakkain kurinan kanssa.

Käkätys liittyy yleensä turhaumaan eli kissa näkee esimerkiksi linnun tai oravan ikkunasta, muttei pääse lähemmäs tavoittelemaan sitä.

 

Ulvomista kissat käyttävät vihamielisyyttä osoittaakseen, yleensä toisia kissoja kohtaan.

 

Jännittyneet, suu auki tuotetut äänet kertovat negatiivisista tunteista; pelosta, turhaumasta ja kivusta. Näihin ääniin kuuluvat murina, sähinä, sylkeminen ja rääkyminen. Sähisevä ja sylkevä kissa ei siis ole ”paha kissa”, kuten joskus ajatellaan, vaan äärimmäisen peloissaan oleva kissa, joka olisi hyvä jättää rauhaan sillä hetkellä.

0 comments on “Kissan kieli – ääniviestintä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: