Villikissa olohuoneessa

Kissojen elinympäristö on muuttunut huomattavasti vain muutamassa kymmenessä vuodessa. Maaseudun itsenäisestä hiirikissasta on tullut kaupunkiasunnossa elävä sisäkissa. Kissaa pidetään helppona lemmikkinä, joka sopeutuu monenlaisiin olosuhteisiin eikä vaadi omistajaltaan yhtä paljon kuin esimerkiksi koira. Mutta onko kissa sittenkään niin helppo lemmikki kuin voisi luulla?

Kotikissan esi-isä afrikkalainen villikissa on erakko ja yksineläjä. Se suhtautuu lajikumppaneihinsa vihamielisesti ajaen ne pois reviiriltään. Afrikkalainen villikissa sietää toisia kissoja vain lisääntymisaikana eli etsiessään parittelukumppania. Emo hoitaa pennut vieroitukseen saakka, mutta sen jälkeen pennut lähtevät jatkamaan elämää omille teilleen.

Kesyyntymisprosessin yhteydessä kotikissa oppi sietämään lajitovereiden seuraa. Yhteiselon edellytyksenä oli kuitenkin se, että ruokaa ja pesäpaikkoja oli riittävästi eikä kissojen tarvinnut kilpailla niistä keskenään. Kissat eivät nykypäivänäkään osaa kovinkaan hyvin odottaa vuoroaan tai jakaa mitään. Kilpailu kissoille tärkeistä asioista tai tilanahtaus aiheuttavat helposti epäsopua.

Luonnossa elävillä kissoilla lauman muodostavat yleensä emo ja sen aikuiset tyttäret ja niiden tyttäret. Vierailla aikuisilla kissoilla ei useimmiten ole asiaa laumaan. Ne haisevat vieraalta ja pelottavalta, ja ajetaan siten pois. Kotikissoilla taas lauman rakenteen määrää ihminen. Ei ihme, ettei tuntemattoman uuden kissan ilmaantuminen reviirille suju aina ongelmitta.

Koska kissa ei lähtökohtaisesti ole koskaan ollut laumaeläin, siltä puuttuu liennyttelyyn ja sovinnontekoon liittyvä elekieli lähes kokonaan. (Koiralla se taas on erittäin hyvin kehittynyt.) Jos kissoilla menevät niin sanotusti sukset ristiin, niiden on vaikea päästä sen jälkeen uudelleen sovintoon, koska työkalut sovinnon tekemiseksi puuttuvat.

Kissat ovat yhä edelleen yksinäisiä metsästäjiä, eivätkä ne tee yhteistyötä ravinnonhankinnassa. Ruokailu ei siten ole kissalle sosiaalinen tapahtuma vaan jokainen kissa haluaa syödä omassa rauhassaan. Luonnossa kissa käyttää lähes koko valveillaoloaikansa metsästämiseen. Sisäkissan ruokailuun kuluttama aika on voi olla vain muutamia minuutteja vuorokaudessa. Mihin kissa käyttää ylijäävän toiminnantarpeensa?

Seitsemänkymmentäluvulle saakka kissat olivat ulkokissoja, koska vasta silloin keksittiin kissanhiekka ja kissojen pitäminen pelkästään sisätiloissa tuli mahdolliseksi. Ne saivat tulla ja mennä kuten halusivat, metsästivät ravintonsa itse, päättivät itse seuransa ja lisääntymiskumppaninsa. Talossa saattoi olla useampi kissa, mutta ne pääsivät ulkona eläessään väistämään toisiaan ja saattoivat omatoimisesti muuttaa muualle, jos seura ei miellyttänyt. Nykyään valtaosa kissoista elää sisäkissoina, monesti useamman muun kissan kanssa. Lauma ei juuri koskaan koostu emosta aikuisine pentuineen, vaan satunnaisista, omistajan valitsemista ja toisilleen alunperin vieraista kissoista. Mahdollisuudet väistää ovat rajalliset, eikä kissa voi epäsovun tai ahdistuksen kasvaessa lähteä muualle, kuten ennen. Muutama vuosikymmen on mille tahansa eläinlajille kovin lyhyt aika sopeutua näin täydelliseen ympäristöolosuhteiden muutokseen.

Onnelliseen kissanelämään tarvitaan siis muutakin kuin katto pään päällä ja täysi ruokakuppi. Kissa on edelleen kissaeläin ja sillä on kissaeläimen käyttäytymistarpeet, jotka juontavat juurensa lajin villeihin esi-isiin. Ymmärtämällä kissan alkuperän voi ymmärtää paremmin myös oman kotikissansa mielen sopukoita.