Kaikkihan me tiedämme miten helppoa laihduttaminen on, syö vain vähemmän kuin kuluttaa. Siihen se helppous sitten loppuukin. Myös kissan painonhallinta on periaatteessa yksinkertaista, mutta käytännössä jotain ihan muuta.
Aloitetaan kissan lajityypillisestä tavasta syödä.
- Luonnossa kissa käyttäisi valtaosan valveillaoloajastaan saaliin väijymiseen ja metsästykseen. Valveillaoloaika jakaantuu nukkumishetkien väliin vuorokauden ympäri.
- Pysyäkseen elossa kissan täytyy saada pyydystettyä vähintään 10 pikkujyrsijää päivässä. Eli kymmenen muutaman kymmenen gramman ateriaa päivässä
- Keskimääräinen hiiri sisältää noin 60-70 % kosteutta, 20 % proteiinia ja 8 % rasvaa.
- Saaliin syöminen vaatii repimistä ja pureskelua.
Lajityypillinen ruokinta sisältää siis useita pieniä aterioita vuorokauden ympäri, ponnistelua ruoan saamiseksi, ravintoa joka muistuttaa ravintosisällöltään hiirtä ja pureskeluaktiviteettia. Lajityypillisyys tarkoittaa sitä, että eläimellä on vahva sisäinen tarve toteuttaa näitä käyttäytymismalleja.
Miksi monet kissat sitten lihovat? Koska ruokaa on tarjolla liikaa ja liian helposti ja se on liian energiapitoista.
Todennäköisesti myös genetiikalla on sormensa pelissä. Toiset kissat (kuten ihmisetkin) vaan ovat energiataloudellisempia kuin toiset. Sterilointi ja kastrointi tai ehkäisyimplantti lisää kiinnostusta ruokaan ja vähentää energiankulutusta. Leikkaamattomat kissat siis voivat yleensä syödä enemmän lihomatta, toisaalta ruoka myös kiinnostaa niitä vähemmän koska hormonien vuoksi niillä on muut asiat mielessä.
Ruokailuun liittyvä tyytyväisyyden tunne liittyy osittain ruokailuun käytettyyn aikaan ja sen vaatimaan vaivannäköön. Jos kissalle tarjoillaan ateria kupista, syöminen ei vaadi juurikaan aikaa eikä vaivaa. Tunteakseen itsensä kylläiseksi ja tyytyväiseksi kissan täytyy korvata tätä syömällä määrällisesti enemmän.
Märkäruoka vastaa koostumukseltaan hiirtä, mutta se ei tarjoa pureskeluaktiviteettia. Aktiivisuus täytyy märkäruokaruokinnalla rakentaa jotakin muuta kautta. Märkäruoka täyttää vatsaa paremmin, koska siitä noin 70 % on vettä.
Kuivaruokaa kissa voi pureskella (tosin kaikki eivät pureskele), mutta sen huono puoli on niukka kosteuspitoisuus ja sitä kautta runsas energiapitoisuus. Kuivaruokaa sisältää märkäuokaan verrattuna noin kolminkertaisesti energiaa.
Tie kissan tyytyväisyyteen on siis tarjota ruokaa usein, pieniä määriä kerrallaan ja niin että kissa joutuu näkemään vaivaa ja tekemään työtä ruoan saadakseen. Ruoan ei tarvitse tulla kupista. Esimerkiksi aktivointialustat, aktivointimatot, silikoniset nuolumatot, jääpalamuotit ja konvehtimuotit tarjoavat huomattavasti mielenkiintoisemman tavan syödä. Ruokaa voi piilotella pitkin kotia tai tarjota sen saalisleikin päätteeksi tai tempputreeniä palkkioina.
Entäpä sopiva ruoan määrä?
Ensin pitää tietää onko kissa laiha, pullea vai sopiva. Siihen auttaa kuntoluokitus. Kuntoluokitustaulukoita löytyy netistä. Yleisin kuntoluokitussysteemi on yhdeksänportainen asteikko, jossa ykkönen on todella laiha, yhdeksän todella pullea ja 4-5 ihanteellisia kuntoluokkia. Kuntoluokituksesta löytyy lisää tietoa erillisestä blogitekstistä. Voit myös googlettaa cat ja bcs. Bcs tarkoittaa body condition score eli kuntoluokitus englanniksi.
Sopivan solakalla kissalla kylkiluut tuntuvat sormin tunnustellessa helposti, ja seisovaa kissaa ylhäältä päin katsoessa vyötärö erottuu selkeänä kaventumana rintakehän ja lantion välissä. Jos vyötärö on kadoksissa ja kissa näyttää pötköltä tai pallolta, painoa on liikaa. Jos taas kissa ei tunnu käteen lihaksikkaan solakalta vaan luisevalta, se voi olla alipainoinen.
Kissan energiantarve lasketaan seuraavasti. Lepoenergiantarve kilokaloreina (RER) on 30 x painokilot + 70. Aikuisen kissan yksilöllinen energiantarve on aktiivisuudesta riippuen RER x 1-1,5. Tämä on toki vain laskelma ja yksinkertaistus, mutta sillä voi arvioida kaloritarvetta noin suurin piirtein.
Esimerkkinä nelikiloisen kissan RER
30 x 4 + 70 = 190 kcal
Yksilöllinen energiantarve (RER x 1-1,5) olisi siis 190-285 kcal/vrk. Tämä energiantarve tarkoittaa tilannetta, jossa paino pysyy vakaana.
Jos kissaa halutaan laihduttaa, on energiansaantia vähennettävä. Tähän voi kysyä apua esimerkiksi eläinlääkäriltä tai ruokinta-asiantuntijalta tai laskea päivittäistä energiamäärää hieman (esimerkiksi 10-20 %) painoa samalla säännöllisesti seuraten. Kissalle sopiva turvallinen painonpudotusvauhti on enintään 0,5-1 % painosta viikossa. Esimerkiksi nelikiloisella kissalla se tarkoittaa 20-40 grammaa viikossa ja 80-160 grammaa kuukaudessa.
Ruoan pakkauksesta tai myyntitiedoista netistä pitäisi löytyä ravintosisältö. Märkäruoka sisältää tyypillisesti energiaa 80-130 kcal/ 100 grammaa kohti ja kuivaruoka 280-480 kcal/ 100 grammaa.
Näiden tietojen pohjalta voimme päätellä, että sopusuhtainen keski-ikäinen keskiarvokissa tarvitsisi päivässä noin 200 grammaa keskiarvoista märkäruokaa TAI 60 grammaa kuivaruokaa. Tai 100 grammaa märkäruokaa JA 30 grammaa kuivaruokaa.
Vapaasti saatavilla oleva kuivaruoka houkuttelee kissaa samalla lailla kuin sipsikulho ihmistä, tulee syötyä liikaa. Osa kissoista osaa säännöstellä syömistä energiantarpeen mukaan, mutta suurin osa ei osaa ja syö vapaalla ruokinnalla itsensä pullukaksi. Sen vuoksi painonhallinnan ensimmäinen askel on vapaasta ruokinnasta luopuminen. Siirtyminen kevytraksuihin ei yleensä auta, jos ruokintaa ei rajoiteta, koska kevytraksuissakin on energiaa huomattavasti kissan lajityypillistä ravintoa enemmän.
Kun haluat laihduttaa kissaa, suosittelen siis seuraavaa. Jätä kuivaruoka pois ruokavaliosta tai käytä sitä ainoastaan aktivointiin. Tarjoa märkäruokaa useampana pienenä annoksena päivän mittaan. Suosi laadukkaita eläinproteiinipitoisia täysravintomärkäruokia eli sellaisia joiden valmistusainelistassa mainitaan ainoastaan liha ja eläinperäiset tuotteet, vitamiinit ja kivennäisaineet, öljyt ja rasvat. Aktivoi ja anna kissan tehdä töitä ruokansa eteen.
Tämä olisi ideaali, mutta entä monikissataloudet tai nirsot kissat, sellaiset jotka eivät syö kuin kuivaruokaa tai täydennysravintomärkäruokia.
Monikissatalouksissa mielestäni ainoa toimiva ratkaisu on kissojen yksilöllinen ruokinta. Ruoka tarjoillaan aterioittain, kullekin sopiva määrä sopivaa ruokaa, ruokailutilannetta valvotaan siten että jokainen kissa syö vain oman annoksensa ja saa tehdä sen rauhassa. Ruokinta voidaan toteuttaa esimerkiksi niin että jokainen kissa syö eri huoneessa. Niille kissoille, jotka tarvitsevat enemmän energiaa tai ruokintakertoja, tarjotaan aterioita useammin. Siksi ajaksi muut kissat laitetaan toiseen huoneeseen jonkun muun aktiviteetin pariin. Ruokinta-automaatteja voi myös hyödyntää, jos sellainen ratkaisu toimii.
Mikäli ongelmana on se, että joku kissoista tarvitsee ruokaa myös omistajan työpäivän aikana, voi hyödyntää ruokinta-automaatteja tai laittaa kissat omistajan poissaolon ajaksi eri huoneisiin niin että pennuilla/ senioreilla/ laihoilla on vapaa kuivaruokaruokinta tuon ajan ja pullukoiden huoneessa ruokaa ei ole tarjolla.
Raksukissoille, jotka eivät yrityksistä huolimatta kelpuuta täysravintomärkäruokaa tai raakaruokaa, on annettava raksuja. Ongelmana on kuivaruoan suuri energiapitoisuus ja vähäinen täyttävyys eli se että kissa jää sopivalla kuivaruokamäärällä usein nälkäiseksi. Tällöin kissan tyytyväisyyttä ja kylläisyydentunnetta kannattaa lisätä sillä, että kissa joutuu näkemään vaivaa jokaisen syömänsä raksun eteen. Kun aktiivisuus ja ravinnonhankintaan käytetty aika lisääntyy, kissa tuntee itsensä kylläiseksi vähemmälläkin ruokamäärällä.
Meillä on kotona kolme kissaa, joista Minerva ja Mitja ovat erinomaisen hyvällä ruokahalulla varustettuja ja Aslan nirso ja arka raksukissa, joka syö kerralla vain vähän eikä esimerkiksi tule välttämättä syömään ollenkaan, jos me olemme poissa kotoa ja kissoilla on hoitaja. Ruokinta on ratkaistu siten, että ahmatit Minerva ja Mitja saavat päivässä kaksi märkäruoka-ateriaa (noin 40 grammaa kerralla) nuolumatoilta ja yhden kuivaruoka-aterian (noin 2 rkl) vaihtelevista aktivointihärpäkkeistä. Aslan saa kuivaruokaa aina tullessaan keittiöön sitä pyytämään, ehkä noin 5-10 kertaa päivässä. Tällöin muut kissat suljetaan toiseen huoneeseen tai niitä valvotaan niin etteivät ne häiritse ruokailua. Työlästä? Kyllä, mutta toimivaa. Kissahoitajan aikana kissat voidaan tarvittaessa laittaa osaksi aikaa eri huoneisiin siten, että Aslanille voi jättää raksuja vapaasti tarjolle. Tosin nyt ihanan luottohoitajan löydyttyä Aslankin uskaltautuu syömään muiden mukana.
Entäpä jos kissa kaikesta huolimatta osoittaa vahvaa tyytymättömyyttä uuteen ruokaan, ruokamäärän vähentämiseen tai vapaan ruokinnan loppumiseen? Tee muutokset vähitellen. Kissat inhoavat rutiinien muuttumista. Helpota niiden sopeutumista toteuttamalla yksi muutos tai osa siitä kerralla. Vähennä kuivaruoan määrää asteittain, lisää aktivointia asteittain, luovu kuppiruokinnasta ateria kerrallaan, vaihda ruokaa niin että tarjoat uutta ja vanhaa rinnakkain. Tarjoa ruoan sijasta jotakin muuta kivaa; leikkimistä, tempputreeniä, aistivirikkeitä, valjasulkoilua. Kissalle on hyvä opettaa, että kaikki mielihyvä ei tule vain ruokakupin kautta. Ainahan kissa ei edes pohjimmiltaan haluaisi ruokaa vaan tekemistä. Ruokakupin luona maukuminen on opittu tapa, josta voi oppia pois.
Jos kaipaat yksilöllistä apua kissasi ruokintaan, ota yhteyttä niin suunnitellaan toimiva ratkaisu.
Jaa myös muille kissaihmisille:
Kissan silmin 
Kaikkihan me tiedämme miten helppoa laihduttaminen on, syö vain vähemmän kuin kuluttaa. Siihen se helppous sitten loppuukin. Myös kissan painonhallinta on periaatteessa yksinkertaista, mutta käytännössä jotain ihan muuta.
Aloitetaan kissan lajityypillisestä tavasta syödä.
Lajityypillinen ruokinta sisältää siis useita pieniä aterioita vuorokauden ympäri, ponnistelua ruoan saamiseksi, ravintoa joka muistuttaa ravintosisällöltään hiirtä ja pureskeluaktiviteettia. Lajityypillisyys tarkoittaa sitä, että eläimellä on vahva sisäinen tarve toteuttaa näitä käyttäytymismalleja.
Miksi monet kissat sitten lihovat? Koska ruokaa on tarjolla liikaa ja liian helposti ja se on liian energiapitoista.
Todennäköisesti myös genetiikalla on sormensa pelissä. Toiset kissat (kuten ihmisetkin) vaan ovat energiataloudellisempia kuin toiset. Sterilointi ja kastrointi tai ehkäisyimplantti lisää kiinnostusta ruokaan ja vähentää energiankulutusta. Leikkaamattomat kissat siis voivat yleensä syödä enemmän lihomatta, toisaalta ruoka myös kiinnostaa niitä vähemmän koska hormonien vuoksi niillä on muut asiat mielessä.
Ruokailuun liittyvä tyytyväisyyden tunne liittyy osittain ruokailuun käytettyyn aikaan ja sen vaatimaan vaivannäköön. Jos kissalle tarjoillaan ateria kupista, syöminen ei vaadi juurikaan aikaa eikä vaivaa. Tunteakseen itsensä kylläiseksi ja tyytyväiseksi kissan täytyy korvata tätä syömällä määrällisesti enemmän.
Märkäruoka vastaa koostumukseltaan hiirtä, mutta se ei tarjoa pureskeluaktiviteettia. Aktiivisuus täytyy märkäruokaruokinnalla rakentaa jotakin muuta kautta. Märkäruoka täyttää vatsaa paremmin, koska siitä noin 70 % on vettä.
Kuivaruokaa kissa voi pureskella (tosin kaikki eivät pureskele), mutta sen huono puoli on niukka kosteuspitoisuus ja sitä kautta runsas energiapitoisuus. Kuivaruokaa sisältää märkäuokaan verrattuna noin kolminkertaisesti energiaa.
Tie kissan tyytyväisyyteen on siis tarjota ruokaa usein, pieniä määriä kerrallaan ja niin että kissa joutuu näkemään vaivaa ja tekemään työtä ruoan saadakseen. Ruoan ei tarvitse tulla kupista. Esimerkiksi aktivointialustat, aktivointimatot, silikoniset nuolumatot, jääpalamuotit ja konvehtimuotit tarjoavat huomattavasti mielenkiintoisemman tavan syödä. Ruokaa voi piilotella pitkin kotia tai tarjota sen saalisleikin päätteeksi tai tempputreeniä palkkioina.
Entäpä sopiva ruoan määrä?
Ensin pitää tietää onko kissa laiha, pullea vai sopiva. Siihen auttaa kuntoluokitus. Kuntoluokitustaulukoita löytyy netistä. Yleisin kuntoluokitussysteemi on yhdeksänportainen asteikko, jossa ykkönen on todella laiha, yhdeksän todella pullea ja 4-5 ihanteellisia kuntoluokkia. Kuntoluokituksesta löytyy lisää tietoa erillisestä blogitekstistä. Voit myös googlettaa cat ja bcs. Bcs tarkoittaa body condition score eli kuntoluokitus englanniksi.
Sopivan solakalla kissalla kylkiluut tuntuvat sormin tunnustellessa helposti, ja seisovaa kissaa ylhäältä päin katsoessa vyötärö erottuu selkeänä kaventumana rintakehän ja lantion välissä. Jos vyötärö on kadoksissa ja kissa näyttää pötköltä tai pallolta, painoa on liikaa. Jos taas kissa ei tunnu käteen lihaksikkaan solakalta vaan luisevalta, se voi olla alipainoinen.
Kissan energiantarve lasketaan seuraavasti. Lepoenergiantarve kilokaloreina (RER) on 30 x painokilot + 70. Aikuisen kissan yksilöllinen energiantarve on aktiivisuudesta riippuen RER x 1-1,5. Tämä on toki vain laskelma ja yksinkertaistus, mutta sillä voi arvioida kaloritarvetta noin suurin piirtein.
Esimerkkinä nelikiloisen kissan RER
30 x 4 + 70 = 190 kcal
Yksilöllinen energiantarve (RER x 1-1,5) olisi siis 190-285 kcal/vrk. Tämä energiantarve tarkoittaa tilannetta, jossa paino pysyy vakaana.
Jos kissaa halutaan laihduttaa, on energiansaantia vähennettävä. Tähän voi kysyä apua esimerkiksi eläinlääkäriltä tai ruokinta-asiantuntijalta tai laskea päivittäistä energiamäärää hieman (esimerkiksi 10-20 %) painoa samalla säännöllisesti seuraten. Kissalle sopiva turvallinen painonpudotusvauhti on enintään 0,5-1 % painosta viikossa. Esimerkiksi nelikiloisella kissalla se tarkoittaa 20-40 grammaa viikossa ja 80-160 grammaa kuukaudessa.
Ruoan pakkauksesta tai myyntitiedoista netistä pitäisi löytyä ravintosisältö. Märkäruoka sisältää tyypillisesti energiaa 80-130 kcal/ 100 grammaa kohti ja kuivaruoka 280-480 kcal/ 100 grammaa.
Näiden tietojen pohjalta voimme päätellä, että sopusuhtainen keski-ikäinen keskiarvokissa tarvitsisi päivässä noin 200 grammaa keskiarvoista märkäruokaa TAI 60 grammaa kuivaruokaa. Tai 100 grammaa märkäruokaa JA 30 grammaa kuivaruokaa.
Vapaasti saatavilla oleva kuivaruoka houkuttelee kissaa samalla lailla kuin sipsikulho ihmistä, tulee syötyä liikaa. Osa kissoista osaa säännöstellä syömistä energiantarpeen mukaan, mutta suurin osa ei osaa ja syö vapaalla ruokinnalla itsensä pullukaksi. Sen vuoksi painonhallinnan ensimmäinen askel on vapaasta ruokinnasta luopuminen. Siirtyminen kevytraksuihin ei yleensä auta, jos ruokintaa ei rajoiteta, koska kevytraksuissakin on energiaa huomattavasti kissan lajityypillistä ravintoa enemmän.
Kun haluat laihduttaa kissaa, suosittelen siis seuraavaa. Jätä kuivaruoka pois ruokavaliosta tai käytä sitä ainoastaan aktivointiin. Tarjoa märkäruokaa useampana pienenä annoksena päivän mittaan. Suosi laadukkaita eläinproteiinipitoisia täysravintomärkäruokia eli sellaisia joiden valmistusainelistassa mainitaan ainoastaan liha ja eläinperäiset tuotteet, vitamiinit ja kivennäisaineet, öljyt ja rasvat. Aktivoi ja anna kissan tehdä töitä ruokansa eteen.
Tämä olisi ideaali, mutta entä monikissataloudet tai nirsot kissat, sellaiset jotka eivät syö kuin kuivaruokaa tai täydennysravintomärkäruokia.
Monikissatalouksissa mielestäni ainoa toimiva ratkaisu on kissojen yksilöllinen ruokinta. Ruoka tarjoillaan aterioittain, kullekin sopiva määrä sopivaa ruokaa, ruokailutilannetta valvotaan siten että jokainen kissa syö vain oman annoksensa ja saa tehdä sen rauhassa. Ruokinta voidaan toteuttaa esimerkiksi niin että jokainen kissa syö eri huoneessa. Niille kissoille, jotka tarvitsevat enemmän energiaa tai ruokintakertoja, tarjotaan aterioita useammin. Siksi ajaksi muut kissat laitetaan toiseen huoneeseen jonkun muun aktiviteetin pariin. Ruokinta-automaatteja voi myös hyödyntää, jos sellainen ratkaisu toimii.
Mikäli ongelmana on se, että joku kissoista tarvitsee ruokaa myös omistajan työpäivän aikana, voi hyödyntää ruokinta-automaatteja tai laittaa kissat omistajan poissaolon ajaksi eri huoneisiin niin että pennuilla/ senioreilla/ laihoilla on vapaa kuivaruokaruokinta tuon ajan ja pullukoiden huoneessa ruokaa ei ole tarjolla.
Raksukissoille, jotka eivät yrityksistä huolimatta kelpuuta täysravintomärkäruokaa tai raakaruokaa, on annettava raksuja. Ongelmana on kuivaruoan suuri energiapitoisuus ja vähäinen täyttävyys eli se että kissa jää sopivalla kuivaruokamäärällä usein nälkäiseksi. Tällöin kissan tyytyväisyyttä ja kylläisyydentunnetta kannattaa lisätä sillä, että kissa joutuu näkemään vaivaa jokaisen syömänsä raksun eteen. Kun aktiivisuus ja ravinnonhankintaan käytetty aika lisääntyy, kissa tuntee itsensä kylläiseksi vähemmälläkin ruokamäärällä.
Meillä on kotona kolme kissaa, joista Minerva ja Mitja ovat erinomaisen hyvällä ruokahalulla varustettuja ja Aslan nirso ja arka raksukissa, joka syö kerralla vain vähän eikä esimerkiksi tule välttämättä syömään ollenkaan, jos me olemme poissa kotoa ja kissoilla on hoitaja. Ruokinta on ratkaistu siten, että ahmatit Minerva ja Mitja saavat päivässä kaksi märkäruoka-ateriaa (noin 40 grammaa kerralla) nuolumatoilta ja yhden kuivaruoka-aterian (noin 2 rkl) vaihtelevista aktivointihärpäkkeistä. Aslan saa kuivaruokaa aina tullessaan keittiöön sitä pyytämään, ehkä noin 5-10 kertaa päivässä. Tällöin muut kissat suljetaan toiseen huoneeseen tai niitä valvotaan niin etteivät ne häiritse ruokailua. Työlästä? Kyllä, mutta toimivaa. Kissahoitajan aikana kissat voidaan tarvittaessa laittaa osaksi aikaa eri huoneisiin siten, että Aslanille voi jättää raksuja vapaasti tarjolle. Tosin nyt ihanan luottohoitajan löydyttyä Aslankin uskaltautuu syömään muiden mukana.
Entäpä jos kissa kaikesta huolimatta osoittaa vahvaa tyytymättömyyttä uuteen ruokaan, ruokamäärän vähentämiseen tai vapaan ruokinnan loppumiseen? Tee muutokset vähitellen. Kissat inhoavat rutiinien muuttumista. Helpota niiden sopeutumista toteuttamalla yksi muutos tai osa siitä kerralla. Vähennä kuivaruoan määrää asteittain, lisää aktivointia asteittain, luovu kuppiruokinnasta ateria kerrallaan, vaihda ruokaa niin että tarjoat uutta ja vanhaa rinnakkain. Tarjoa ruoan sijasta jotakin muuta kivaa; leikkimistä, tempputreeniä, aistivirikkeitä, valjasulkoilua. Kissalle on hyvä opettaa, että kaikki mielihyvä ei tule vain ruokakupin kautta. Ainahan kissa ei edes pohjimmiltaan haluaisi ruokaa vaan tekemistä. Ruokakupin luona maukuminen on opittu tapa, josta voi oppia pois.
Jos kaipaat yksilöllistä apua kissasi ruokintaan, ota yhteyttä niin suunnitellaan toimiva ratkaisu.
Jaa myös muille kissaihmisille: