Lajityypillinen käyttäytyminen

Cats for dummies eli kissanhoidon perusteet

Sain pyynnön kirjoittaa kissanomistajan pikaoppaan eli tärkeimmät asiat kissan onnelliseen elämään. Tästä kirjoituksesta on siis hyvä aloittaa ja myöhemmin syventää tietoja tutustumalla myös muihin blogin juttuihin.

Kissan elekieli ja käsittely

Rennon ja tyytyväisen kissan korvat ovat pystyssä ja eteenpäin suuntautuneet, silmät mantelinmuotoiset ja pupillit hieman supistuneet. Vartalo on vapaa jännitteistä, häntä on paikoillaan, hännänpää voi heilua hieman. Ystävällisin aikein toista kissaa lähestyvän kissan häntä on rennosti pystyssä, hännänpää voi olla hieman taivutettuna, kaula ojennettu ja askellus rento. Usein tervehtimiseen liittyy kuriseva ääntely. Kissa tervehtii ystäväänsä nuuhkimalla nenäkkäin ja puskemalla. Ystävällisissä väleissä olevat kissat myös nuolevat toisiaan, yleensä pään ja kaulan alueelta, ja nukkuvat kylki kyljessä.

Meidän ihmistenkin kannattaa ottaa oppia kissojen keskinäisestä kanssakäymisestä ja toimia kuten toinen kissa toimisi lähestyessään lajitoveriaan. Tärkeintä kissalle on kontrollintunteen säilyttäminen ja ennakointi, joten parasta on antaa sen tehdä aloite lähestymiseen. Etenkin vieraseen kissaan tutustuttaessa kannattaa laskeutua kissan tasalle esimerkiksi menemällä lattialle istumaan tai kyykkyyn. Kissalle voi ojentaa käden tai sormen nuuhkittavaksi. Jos kissa nuuhkimisen jälkeen puskee kättä, se on halukas jatkamaan kontaktia ja sitä voi silittää varovasti pään ja kaulan alueelta. Muutaman silityksen jälkeen kannattaa lopettaa hetkeksi ja odottaa puskeeko kissa uudelleen kättä, ilmaisten silllä tavalla halunsa jatkaa hellyyshetkeä. Mikäli kissa kääntyy tai lähtee pois, on toivetta kunnioitettava ja annettava kissan olla rauhassa. Kaiken kaikkiaan kissat pitävät enemmän lyhyistä ja usein toistuvista silityshetkistä kuin pitkästä ja intensiivisestä fyysisestä kanssakäymisestä. Monet kissat kokevat syliin nostamisen ahdistavaksi, eikä se olekaan paras mahdollinen tapa lähestyä kissaa. Kissan itsemääräämisoikeutta kannattaa kunnioittaa ja antaa sen tulla ja mennä oman halunsa mukaan. Näin sosiaalinen kanssakäyminen ihmisen kanssa pysyy positiivisena ja kissalle miellyttävänä kokemuksena.

Pelokasta kissa ei kannata lähestyä vaan sille on hyvä tarjota piilopaikka, johon vetäytyä. Tilanteen tasaannuttua kissalle annetaan mahdollisuus edetä kontaktin luomisessa omilla ehdoillaan. 

Kissamainen sisustus

Kissan turvallisuudentunteen perustan muodostaa mahdollisuus piiloutua. Piilopaikat ja niiden koskemattomuus ovat äärimmäisen tärkeitä kaikille kissoille, mutta erityisesti aroille tai stressiherkille yksilöille. Hyvä piilopaikka on sellainen, johon kissa pääsee muiden katseilta suojaan. Mieluiten hieman hämärä ja lattiatasoa korkeammalla. Piilopaikkoja kannattaa olla useita, ja kissalla tulee aina olla vapaa pääsy niihin. Myös sohvantaukset, kirjahyllynpäälliset, vaatekomeronhyllyt ja isot viherkasvit tuovat kaivattuja piilottelupaikkoja. Avara ja paljas yhtenäinen tila saattaa olla kissan mielestä pelottava, koska se ei pääse minnekään piiloon.

Kissat ovat luontaisia hyppijöitä ja kiipeilijöitä. Korkeat tai kattoon asti ulottuvat raapimis- ja kiipeilypuut antavat kissoille mahdollisuuden käyttää kolmiulotteista tilaa. Tähystellessään ympäristöään muita korkeammalta kissa tuntee olonsa turvalliseksi. Kissat viihtyvät sen vuoksi myös pöydillä ja muilla korkeammilla tasoilla.

Tuttu hajumaailma merkitsee kissoille enemmän kuin asioiden ulkonäkö. Kissat elävät hajujen maailmassa. Meidän ihmisten on usein vaikea ymmärtää tätä, koska kissoihin verrattuna meidän hajuaistimme on kerrassaan surkea. Koti on kissan mielestä turvallinen, kun siellä haisee tutulta; kissan omilta feromoneilta ja muilta hajumerkeiltä. Hajusteet, pesuaineet, suursiivous, uudet huonekalut ja uudet lemmikkieläimet rikkovat kaikki tuttua hajumaailmaa. Tututkaan kissat eivät välttämättä tunnista toisiaan, jos niiden haju on muuttunut esimerkiksi eläinlääkärikäynnin vuoksi. Vieras kissa haisee aina vieraalta ja pelottavalta. Kissojen tutustuttaminen tehdään sen vuoksi hajujen kautta, ja vasta yhteisen hajumaailman muodostuttua päästetään ne näkemään toisensa.

Kissan ruokinta

Kissat ovat lihansyöjiä, ja luonnossa kissojen ravinnon on todettu koostuvan 52 % proteiinista, 46 % rasvasta ja vain 2 % hiilihydraateista. Kissan on saatava eläinproteiinia, niiden elimistö ei sopeudu pelkän kasvisproteiinin käyttöön. Turvallisinta on tarjota laadukasta, lihapitoista täysravintoa.

Raakaravinto tarjoaa mitä mainiointa luonnollista pureskeluaktiviteettia, mutta se saattaa myös altistaa sekä kissan että omistajan tautia aiheuttavien bakteerien ja alkueläinten tartunnoille. Raakaruokailussa hyvä hygienia on erityisen tärkeää.

Kuivaruokaa on helppo tarjota aktivointileluissa tai piilotella kissan etsittäväksi, mutta pelkällä kuivaruoalla nesteensaanti voi jäädä vähäiseksi. Kosteassa ruoassa on huomattavasti enemmän nestettä kuin kuivatuoassa, mikä edesauttaa nestetasapainon ylläpidossa. Kissat eivät ole erityisen hyviä juomaan, koska luonnnossa valtaosa niiden nesteensaannista tulee ravinnon kautta. Riittävä nesteensaanti on erityisen tärkeää esimerkiksi ummetukseen tai virtsatieongelmiin taipuvaisilla kissoilla sekä vanhemmilla kissoilla, joilla juominen saattaa vähentyä entisestään. Nestepitoinen kostea ruoka lisäksi täyttää mahaa nopeammin kuin kuivaruoka, jolloin syöty ruoan määrä jää pienemmäksi. Siten kostea ruoka soveltuu kuivaruokaa paremmin painonpudotukseen.

Monikissatalouksissa kissojen ruokailu lähekkäin toisiaan voi johtaa kilpailuun ruoasta, stressiin ja ylensyömiseen. Jokaisella kissalla tulisi olla mahdollisuus syödä omassa rauhassaan erillään muista kissoista.

Hiekkalaatikot

Kissa haluaa tehdä tarpeensa rauhassa. Hiekkalaatikoiden tulee olla riittävän suuria ja hiekan puhdasta.

Mikäli kissa kokee hiekkalaatikon epämiellyttäväksi tai pelottavaksi, se voi alkaa tehdä tarpeitaan itselleen mukavampaan paikkaan. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että omistajan mielestä tuo uusi paikka ei ehkä olekaan niin mukava.

Epämiellyttävä hiekkalaatikko voi myös saada kissan panttaamaan pissaa tai kakkaa, mikä voi johtaa virtsatiesairauksiin tai ummetukseen.  Hiekkalaatikkoon liittyvä stressi on riskitekijä idiopaattisen kystiitin puhkeamiselle. 

Miten tehdä hiekkalaatikolla käymisestä mahdollisimman mukavaa?

  • Hiekkalaatikoita tulee olla riittävän monta. Suositus on vähintään yhtä monta laatikkoa kuin kissaa plus yksi ylimääräinen.
  • Jokainen hiekkalaatikko sijoitetaan erikseen, mieluiten eri huoneisin, johonkin rauhalliseen mutta helposti saavutettavaan paikkaan.
  • Hiekkalaatikon ei tule sijaita lähellä ruokailupaikkaa tai vesikuppia.
  • Yksi hiekkalaatikko jokaiseen kerrokseen, jos kysessä on useampikerroksinen koti.
  • Hiekkalaatikkoa ei ole hyvä laittaa kulkuväylille, ovensuuhun, lasiovien tai lattiaan saakka ulottuvien ikkunoiden lähistölle (eli sellaisiin paikkoihin, joissa kissa voi tuntea olonsa turvattomaksi).
  • Hiekkalaatikon tulee olla riitävän suuri, vähintään 1,5 kertaa kissan pituus nenästä hännäntyveen.
  • Voit tarjota kissalle sekä avoimia että katollisia laatikoita, mutta yleensä kissat pitävät enemmän avoimista malleista.
  • Hiekaksi kannattaa valita pienirakeinen, hajustamaton paakkuuntuva hiekka (ns. mikrohiekka), toki kissan yksilöllisiä mieltymyksiä kannattaa kuunnella.
  • Hiekkaa tulee olla riittävän paksu kerros, vähintään 3-5 cm.
  • Hiekkalaatikot puhdistetaan paakuista ja kakoista vähintään kahdesti päivässä, tarvittaessa useamminkin, lisätään hiekkaa tarpeen mukaan.
  • Hiekka vaihdetaan ja laatikot pestään 2-4 viikon välein miedolla, hajustamattomalla yleispesuaineella ja kuumalla vedellä.
  • Älä käytä muovisia hiekkalaatikonsuojuksia tai hajusteita hiekassa.
  • Seniorikissoilla (ja muilla kissoilla, joilla on ongelmia liikkumisessa esim. nivelrikkoa) on huolehdittava, että hiekkalaatikolle pääsy on vaivatonta. Ainakin yhden laidan on siis hyvä olla matala.

Jos hiekkalaatikon käyttämisessä on ongelmia, kissalle kannattaa tarjota useita ja erilaisia vaihtoehtoja: erilaisia laatikkomalleja, eri sijainteja, erilaisia hiekkoja. Sitten tarkkaillaan 1-2 kuukauden ajan mitkä niistä miellyttävät kissaa eniten. Näin voi löytää juuri omalle kissalle parhaat ratkaisut.

Leikki on tärkeää

Luonnossa kissa käyttää valtaosan valveillaoloajastaan ravinnonhankintaan, ja kissalla on edelleen voimakas sisäsyntyinen tarve päästä toteuttamaan saalistuskäytöstä. Ellei kissalla ole mahdollisuutta metsästää, sille täytyy tarjota korvaavaa toimintaa sisätiloissa. Saalistukseen kuuluu saaliseläimen etsiminen ja paikantaminen, vaaniminen, takaa-ajo, hyppy ja saaliin nappaaminen. Tappopuraisun jälkeen saalista on vielä yleensä käsiteltävä helpommin syötävään muotoon.

Saalistuksen ensimmäistä osaa eli etsimistä voi jäljitellä vaihtelemalla ruokakupin paikkaa ja antamalla kissan etsiä sen, piilottelemalla raksuja ympäri kotia ja tarjoamalla ruoan aktivointileluissa.

Pentukissoilla valtaosa leikistä on sosiaalista leikkiä muiden pentujen kanssa. Kissan kasvaessa sosiaalisen leikin osuus vähenee ja korvautuu saalisleikillä.

Kissalle on hyvä tarjota mahdollisuus omatoimiseen leikkiin sekä myös leikkiä sen kanssa päivittäin.

Kissoja houkuttelevat lelut, jotka muistuttavat ulkonäöltään, liikkeiltään ja ääneltään oikeita saaliseläimiä. Karvat, höyhenet ja rapiseva ääni saavat useimmat kissat kiinnostumaan. Höyhenkepit ja onkilelut ovat suosittuja ja turvallisia vaihtoehtoja omistajan ja kissan yhteiseen leikkiin, koska niillä leikitettäessä kissan kynsien ja omistajan käsien välinen etäisyys pysyy koko ajan riittävänä.

Kissat kyllästyvät helposti leluihin ja menettävät kiinnostuksensa niihin, jos samat lelut lojuvat lattialla päivästä toiseen. Uusien lelujen hankkiminen tai vanhojen kierrättäminen auttaa ylläpitämään niiden kiinnostavuutta. Osan leluista voi laittaa muutamaksi päiväksi tai viikoksi pois näkyviltä. Uudelleen esiin otettaessa ne ovatkin muuttuneet taas innostaviksi.

Leikkihetken kestoa voi pidentää ottamalla uusia leluja mukaan leikkiin, jos kissan kiinnostus alkaa hiipua. Tosin luonnossakin saalistus on lyhyt ja intensiivinen tapahtuma, kissahan ei ole kestävyysurheilija vaan luotu räjähtäviin spurtteihin. Leikkihetket voivat kestää jotakin yhdestä minuutista kymmeneen, eli leikkimaratonit eivät ole vältämättömiä, mieluummin tarjotaan useita lyhyitä leikkituokiota pitkin päivää.

On tärkeää, ettei kissaa koskaan pentunakaan leikitetä sormilla tai varpailla. Pentukissan raapiminen ja pureminen voi olla lähinnä hellyyttävää, mutta pennun kasvaessa se alkaa tehdä kipeää ja aiheuttaa vammoja. Jos kissaa aletaan kieltää vasta tässä vaiheessa, sen on vaikea ymmärtää miksei se yhtäkkiä saakkaan leikkiä totutulla tavalla. Kissa voi turhautua, ja rankaisun käyttäminen tässä tilanteessa saattaa vielä voimistaa turhaumaa, kun kissa ei ymmärrä omistajan käytöstä. Lopputuloksena voi olla aggression ja omistan kimppuun hyökkäilyn lisääntyminen. Eli kannattaa pitää pennusta pitäen huolta sääntojen selkeydestä ja toimia johdonmukaisesti niin vältytään monelta ongelmalta.

Rutiinit tuovat turvaa

Kissat ovat kontrollifriikkejä. Ne arvostavat pysyvyyttä ja rutiineja, koska silloin ne voivat ennakoida mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Tuttu ympäristö ja säännölliset rutiinit tuovat turvaa. Toiset kissat kestävät paremmin muutoksia kuin toiset. Monelle kissalle esimerkiksi muutokset omistajan työaikataulussa tai kodin sisustuksessa voivat olla stressaava kokemus. Kaikki muutokset olisi hyvä pyrkiä tekemään asteittain. Kissan turvallisuudentunnetta voi muutosten yhteydessä tukea tekemällä vain yhden muutoksen kerrallaan ja tarjoamalla kissalle tavallistakin enemmän hyvänolon kokemuksia esimerkiksi leikin, tempputreenin, hellittelyjen tai muiden aistivirikkeiden muodossa.

Kissa oppii, kun motivaatio on kunnossa

Kouluttamisesta on monenlaisia hyötyjä kissalle ja omistajalle. Se vahvistaa kissan ja omistajan suhdetta, mikä on ikään kuin talletus ”luottamuspankkiin”. Mitä parempi suhde kissan ja omistajan välillä on, sitä paremmin se kestää myös satunnaiset epämukavuudet kuten lääkitsemisen. Positiivinen kouluttaminen opettaa kissalle, että se voi omilla valinnoillaan vaikuttaa ympäristöönsä, mikä tukee kissan hallinan tunnetta. Hallinnan tunne on yksi tärkeimpiä tekijöitä kissan hyvinvoinnissa. Kouluttaminen tuo myös virikkeitä ja lisää aktiivisuutta. Kissa voi hyvin, kun se saa tutkia, ratkoa ongelmia ja opetella uutta.

Omistajan kannalta ei-toivotusta käytöksestä rankaiseminen esimerkiksi suihkupullolla tai muuten pelottelemalla on erittäin huono tapa korjata kissan toimintaa. Se johtaa useimmiten vain kissan ja omistajan suhteen heikkenemiseen, pelkoon ja passivoitumiseen.

Parempi vaihtoehto on opettaa toivottuja käyttäytymismalleja palkitsemalla ja kissan omaa aktiivisuutta tukemalla. Positiivisen kouluttamisen avulla arjen hoitotoimenpiteistä kuten kynsien leikkauksesta ja turkinhoidosta voi tehdä kissalle mielekkäitä ja mukavia juttuja, sen sijaan että ne jouduttaisiin tekemään väkisin.

Eläinlääkärikäynnit ja lääkitykset sujuvat stressittömämmin, kun kissa on opetettu erilaisiin käsittely- ja tutkimustoimenpiteisiin sekä lääkkeiden antamiseen jo etukäteen.

Kissojen tutustuttaminen toisiinsa

Kissat eivät pidä siitä, että niiden reviirille yhtäkkiä tuupataan täysin vieras kissa. Harva ihminenkään pitäisi siitä, että kotiin ennalta arvaamatta muuttaisi joku vieras ihminen. Tutustuttamista ei siis pidä tehdä niin, että uusi kissan vain kannetaan sisään. Myöskään kissojen pakottaminen tai houkutteleminen lähekkäin ei ole hyvä ajatus.

Uudelle kissalle tulisi olla varattuna oma huone, jossa se voi asustaa tutustumisvaiheen ajan. Olisi hyvä, ettei tämä huone ei kuuluisi kodissa jo asuvan kissan suosikkialueisiin, jotta se ei tunne menettäneensä mitään ja mahdollisesti stressaannu muutoksesta. Uusi tulokas laitetaan omaan huoneeseensa, jossa on tietysti kaikki sen tarvitsemat tärkeät resurssit. Kissojen ei anneta alkuun päästä laisinkaan suoraan fyysiseen kontaktiin keskenään. Uuden kissan annetaan sopeutua ja tutustua uuteen ympäristöönsä rauhassa. Kun se ei enää ole jännittynyt tai stressaantunut, leikkii, tutkii ja touhuilee rennosti, voidaan aloittaa kissojen tututstuminen hajujen vaihdon kautta.

Kissat tunnistavat toisensa saman sosiaalisen ryhmän jäseniksi niin sanotun ryhmähajun avulla. Ryhmähajua ylläpidetään nuolemalla, puskemalla ja vierekkäin nukkumalla. Tutustuttamisen ensimmäisessä vaiheessa luodaan tällainen ryhmähaju kissojen välille ja siten tuodaan uusi kissa lauman jäseneksi hajumaailman kautta. Ennen uuden kissan tuomista kotiin vanhalle kissalle annetaan tulokkan käyttämä viltti tms. nuuskittavaksi. Jos vanha kissa reagoi hajuihin negatiivisesti (sähisee, murisee, litistää korvat päätä myöten tai kääntää ne taakse, jännittää ruumiinsa), on tutustuttaminen suoritettava erittäin hitaasti ja kärsivällisesti hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Neutraalit tai positiiviset reaktiot merkitsevät yleensä helpompaa ja nopeampaa tutustuttamisoperaatiota. Kun uusi kissa on saapunut ja kotiutunut, kissojen nukkumisvilttejä vaihdetaan päikseen päivittäin. Kissoja myös silitellään vuorotellen (erikseen ja omissa tiloissaan), jotta hajut vaihtuvat myös omistajan käsien välityksellä. Uutta kissa voi silitellä pyyhkeellä tai kankaalla, jota sitten hangataan kotiympäristön näkyville paikoille kuten ovenkarmeihin, pöydänjalkoihin ja huonekalujen kulmiin.

Luonnollisten hajujen ja feromonien lisäksi voi käyttää kaupallisia feromonivalmisteita. Feliway Classic saa kissat tuntemaan itsensä varmemmiksi ja vähentää stressiä. Feliway Friends voi auttaa niitä muodostamaan positiivisen suhteen keskenään.

Kun molemmat kissat ovat rauhallisia ja reagoivat toistensa hajuihin neutraalisti tai positiivisesti, on aika edetä kakkosvaiheeseen. Hätiköinti ei kannata, molempien kissojen tulee olla rentoja ja valmiita tutustumiseen. Sairas tai stressaantunut kissa ei todennäköisesti pysty muodostamaan positiivisia sosiaalisia suhteita. Tässä vaiheessa kissojen annetaan nähdä toisensa ja nuuhkia toisiaan lyhyelti, mutta niitä ei vielä päästetä enempää kontaktiin. Apuna voi käyttää esim. lapsi- tai koiraporttia tai verkko-ovea. Kummankin kissan kanssa olisi hyvä olla oma ihminen, joka voi seurustella sen kanssa (antaa herkkupaloja tai leikkiä) ja tarvittaessa vetää kissan huomion itseensä (herkuilla tai leikillä), jos jompi kumpi kissoista näyttää pienimpiäkin merkkejä negatiivisesta suhtautumisesta toista kissa kohtaan. Kakkosvaiheen tutustuttamishetkien tulisi olla lyhyitä ja loppua mukavissa merkeissä.

Kun toisen kissan näkeminen ja nuuhkiminen sujuu, voidaan edetä lyhyisiin valvottuihin hetkiin vapaasti samassa huoneessa. Kissojen mielenkiinnon voi suunnata edelleen herkuihin ja leikkiin, mutta erikseen ja eri puolilla huonetta. Kissoja ei koskaan tule pakottaa läheisyyteen tai fyysiseen kontaktiin.

Jos valvotut hetketkin sujuvat hyvin, voi yhdessä oleskelun aika pidentää pikku hiljaa ja kissat voi jättää valvomatta lyhyiksi tuokioiksi. Näin edetään asteittain kohti leppoisaa yhteiseloa.

On kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että kaikki kissat eivät koskaan tule sulattamaan lajitoverin seuraa, oli tutustuttaminen sitten tehty kuinka kärsivällisesti ja hitaasti hyvänsä. Yleensä se johtuu aikaisemmista huonoista kokemuksista, joita kissan on vaikea unohtaa.

Monikissatalouksissa on tärkeää, että ruokailupaikkoja, raapimispuita, hiekkalaatikkoja ja nukkumapaikkoja on riittävästi, jotta kissat eivät joudu kilpailemaan niistä, ja ne on sijoitettu hajautetusti eri puolille kotia.

Kissan terveys

Kissan hyvinvointia voi kuvata termillä elämänlaatu. Elämänlaatu koostuu fyysisestä terveydestä sekä henkisestä hyvinvoinnista. Tärkeitä fyysiseen terveyteen vaikuttavia asioita ovat painonhallinta, stressin välttäminen ja ennaltaehkäisevä terveydenhoito kuten rokotuksista huolehtiminen, hammashoito ja turkinhoito.

Rokotusohjelma suunnitellaan yksilöllisesti kissan elinolosuhteiden mukaan. Perusrokotuksiin kuuluu kolmoisrokote kissaruttoa sekä herpes- ja kalikiflunssia vastaan. Rabiesrokotusta suositellaan kaikille kissoille, mutta erityisen tärkeä se on ulkona liikkuville kissoille tai niille, jotka voivat päästä tekemisiin lepakoiden kanssa.

Kissan hampaat on hyvä tarkastaa vähintään vuosittain. Hanpaiden ongelmia ovat hammasmurtumat, syöpymävaurio sekä parodontiitti eli kiinnityskudoksen tulehdus. Kissa näyttää hammaskipuansa huonosti, se voi syödä ja käyttäytyä lähes normaalisti pahoistakin vaurioista huolimatta. Usein hammaskivun huomaa vasta, kun hampaat on hoidettu ja kissa tuntuu nuortuneen monia vuosia.

Ylipaino ei ole vain esteettinen asia vaan se vaikuttaa monien sairauksien puhkeamiseen tai pahenemiseen. Vakavasti yipainoinen kissa ei pysty liikkumaan ja hoitamaan turkkiaan normaalisti. Ylipaino lyhentää kissan elinikää. Eläinlääkäriltä saa tarvittaessa apua painonhallintaan ja ruokinnan suunnitteluun.

Turkinhoito on tärkeää erityisesti pitkäkarvaisilla kissoilla. Takut tekevät kipeää ja altistavat ihovaurioille. Kaikki kissat oppivat harjaamiseen, kun opettelu tehdään kärsivällisesti kissan ehdoilla ja kissaa runsaasti palkiten.

Kissat pyrkivät piilottelemaan kipua ja sairautta. Vetäytyminen tai poikkeava huomionhakuisuus, ruokahaluttomuus, nukkuminen aiempaa enemmän tai ”valeuni”, lisääntynyt itsensä nuoleminen tai äkeys ja aggressiivisuus voivat olla sairauden oireita. Kissa kannattaa viedä eläinlääkäriin mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään

Oksentelua pidetään kissoille tyypillisenä, ajatellaan että kissan kuuluukin oksentaa. Normaalin oksentelun raja on kuitenkin 1-2 kertaa kuukaudessa. Jos kissa oksentelee tätä tiheämmin, on eläinlääkärikäynti aiheellinen.

Stressi lisää sairastumisalttiutta ja vaikuttaa heikentävästi sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin. Huolehtimalla, että kissalla on rauhallinen ja tyytyväinen mieli, voi parhaiten tukea sen terveyttä ja elämänlaatua

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: