Vääriin paikkoihin pissaaminen osa 2: ongelman korjaaminen

Aiemmassa kirjoituksessani Vääriin paikkoihin pissaaminen osa 1: syyn selvittäminen käsittelin vääriin paikkoihin virtsaamisen syitä. Nyt puhutaan lisää siitä, kuinka lähteä korjaamaan ongelma.

Vääriin paikkoihin virtsaamiseen syyt voidaan jakaa kolmeen kategoriaan

1. Fyysiset sairaudet
2. Ongelmat fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä -> hiekkalaatikkoaversio tai stressi
3. Merkkailu

Fyysiset sairaudet

Pissaongelmissa kannataa aina ensin kääntyä eläinlääkärin puoleen, jotta fyysiset sairaudet voidaan sulkea pois. Vääriin paikkoihin virtsaaminen voi johtua kivusta ja liikkumisvaikeuksista (esim. tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet kuten nivelrikko), lisääntyneestä virtsaamistarpeesta (esim. munuaisten vajaatoiminta, diabetes) tai kivusta virtsateissä (esim. idiopattinen kystiitti, bakteeritulehdus, virtsakivet).

Yleisin virtsarakon sairaus kissoilla on niin sanottu idiopaattinen kystiitti. Idiopaattisessa kystiitissä virtsarakko tulehtuu ja sen seinämän suojakerros heikkenee. Etuliite idiopaattinen merkitsee sitä, että sairauden syy on tuntematon. Idiopaattisen kystiitin puhkeamisen on kuitenkin todettu liittyvän stressiin. Tämänhetkinen oletus on, että idiopaattisesta kystiitistä kärsivillä kissoilla elimistön stressivaste poikkeaa normaalista. Ne ovat siis tavanomaista herkempiä stressille ja reagoivat siihen sairastumalla.

Idiopaatisen kystiitin hoitoon kuuluu kivun hoito, virtsan laimentaminen nesteensaantia lisäämällä ja stressin minimointi huolehtimalla siitä, että kissan ympäristöolosuhteet ovat sille optimaaliset. Virtsarakon limakalvon suojakerrosta korjaavista lääkeaineista ja ravintolisistä saattaa olla apua joillekin potilaille. Mikäli nämä hoitokeinot eivät auta, on mahdollista aloittaa lisäksi ahdistusta lievittävä lääkehoito. Lääkehoidon varjolla ei kuitenkaan tule jättää huolehtimatta muista tukitoimista.

Muita virtsarakon sairauksia ovat muun muassa bakteeritulehdukset, virtsakivet ja kasvaimet. Uroskissoilla on naaraita kapeampi ja pidempi virtsaputki, ja niillä esiintyy toisinaan virtsatietukoksia. Virtsatietukos, jolloin virtsaa ei tule lainkaan, on hengenvaarallinen tila ja vaatii välitöntä hoitoa. Tukosta voivat olla muodostamassa virtsakivet, tulehtuneen rakon sisäpinnasta irronnut solujäte ja lima, valko- ja punasolut sekä virtsakiteet. Virtsaputken tulehdusreaktio ja turvotus usein pahenta ongelmaa Myös idiopaattinen kystiitti voi oireilla virtsatietukoksena. Hoitoa suunniteltaessa kannattaa ottaa huomioon, että virtsakiteitä voi esiintyä jonkin verran myös aivan terveilläkin kissoilla.

Ympäristöolosuhteet

Kun fyysiset sairaudet on suljettu pois, keskitytään seuraavaksi kissan ympäristöön ja sosiaaliseen ympäristöön. On tärkeää käydä läpi kaikki mahdolliset stressin aiheuttajat niin ympäristöolosuhteissa, kodin rutiineissa ja kissan hoidossa, omistajien ja kissan suhteessa sekä kissan ja perheen muiden lemmikkien suhteissa. Yleisimmät stressin lähteet kissan elämässä ovat muutokset kotiympäristössä, mutta toisaalta myös liian virikkeetön ympäristö, huono kissan ja omistajan välinen suhde, kissojen välinen konflikti sekä hallinnantunteen ja ennakoitavuuden puuttuminen aiheuttavat stressiä.

On hyvä muistaa, että on hyvin yksilöllistä minkä kukin yksilö kokee stressaavana. Kissan kokema stressi ja siitä aiheutuvat negatiiviset vaikutukset riippuvat sekä kissayksilön temperamentista että ympäristöolosuhteista. Ahdistusta tai pelkoa potentiaalisesti aiheuttavat tekijät vaikuttavat voimakkaammin sellaisiin kissoihin, joiden perusluonne on ujo ja pelokas.

Kissalle on tärkeää, että se tuntee voivansa hallita toimintaansa ympäristössään ja että se pystyy ennakoimaan ympäristön tapahtumia. Kissa siis voi hyvin, kun se saa päättää itse omista asioistaan ja tehdä valintoja. Rutiinit ja pysyvyys ovat kissoille tärkeitä. Tuttu oma reviiri ja sen turvallinen hajumaailma ovat kissalle kaikki kaikessa. Uudet, vieraat hajut ja muutokset kotona rikkovat kissan turvallisuudentunnetta tavalla, jota meidän ihmisten on vaikea ymmärtää ellemme varta vasten ala ajatella asioita kissan näkövinkkelistä.

Yksi tyypillinen vääriin paikkoihin pissaamisen muoto on pissaaminen lattialle jätettyihin vaatteisiin, kenkiin tai laukkuihin. Usein syy löytyy siitä, että nämä esineet haisevat kissan mielestä pelottavalta kodin ulkopuoliselta maailmalta ja kissa kokee ne uhkaavina. Pissaamalla niihin kissa yrittää peittää pelottavat hajut ja kohentaa siten turvallisuudentunnettaan.

Sekä muutokset että myös liian virikkeetön ja tylsä ympäristö voi aiheuttaa stressiä, jos kissa ei pysty tyydyttämään lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Tällaisia tärkeitä tarpeita ovat mm. saalistaminen ja ympäristön tutkiminen, raapiminen, kiipeily ja hyppiminen sekä aistien monipuolinen käyttö.

Kotiympäristö on hyvä järjestää siten, että se tyydyttää mahdollisimman hyvin kissan lajityypilliset käyttäytymistarpeet ja tukee kissan hyvinvointia. Tärkeimmät ympäristötekijät voi tiivistää viiteen kohtaan, jotka on lueteltu alla. Voit tutustua näihin tarkemmin blogikirjoituksessani Kissan ympäristötarpeet.

1. Riittävä määrä turvapaikkoja
2. Riittävä määrä tärkeitä resursseja sijoitettuna erilleen toisistaan: ruoka, vesi, hiekkalaatikot, lepopaikat, raapimispuut
3. Mahdollisuus leikkiin ja saaliskäytökseen
4. Positiivinen ja ennakoitava yhdessäolo omistajan kanssa
5. Kissan tarkkaa hajuaistia kunnoittava ympäristö

Sosiaaliset suhteet

Monikissatalouksissa kissojen välinen konflikti on valitettavasti hyvin yleistä, mutta sitä ei ole aina helppoa tunnistaa.

Kissojen sosiaalisuus vaihtelee voimakkaasti yksilöittäin. Ne ovat hyvin reviirisidonnaisia, eivätkä monet yksilöt tahdo jakaa reviiriään toisen kissan kanssa. Monikissataloudessa omistajan tulisi tarjota kissoille riittävästi tilaa ja niillä tulisi olla mahdollisuus pitää 1-3 metrin sosiaalinen etäisyys toisiinsa nähden halutessaan. Tärkeitä resursseja tulee olla niin monta (ja sijoitettuina eri paikkoihin), että jos kaikki talouden kissat haluaisivat käydä hiekkalaatikolla, juomassa tai syömässä samaan aikaan, jokaiselle riittäisi oma rauhallinen paikka näiden toimintojen suorittamiseen. Samaan sosiaaliseen ryhmään kuuluvat kissat voivat tyytyväisinä jakaa samat resurssit kuten hiekkalaatikot, ruoka- ja juomapaikat, nukkumapaikat, lelut ja raapimispuut – tai sitten eivät. Kilpailu resursseista voi johtaa konflikteihin, stressiin ja kissojen välisten suhteiden pysyvään rikkoutumiseen. Ja mikä tärkeintä, samassa taloudessa elävät kissat eivät läheskään aina koe kuuluvansa samaan sosiaaliseen ryhmään! Tällaisessa tapauksessa se, että tärkeät resurssit on jaettava vieraaksi koetun kissan kanssa, aiheuttaa todennäköisesti merkittävää kroonista stressiä.

Mistä sitten tietää, kokevatko kissat kuuluvansa samaan sosiaaliseen ryhmään vai eivät? Ystävällisissä väleissä olevat kissat lähestyvät toisiaan rennosti hännät pystyssä, tervehtivät toisiaan kurisemalla (”prrrrrp” -ääni), nuuskivat toisiaan nenäkkäin ja yleensä nuuskimisen jälkeen myös puskevat toisiaan. Läheisissä väleissä olevat kissat nukkuvat kylki kyljessä ja nuolevat toisiaan. Jos samassa taloudessa elävät kissat eivät koskaan tee mitään näistä edellä mainituista, ne todennäköisesti yrittävät vain sietää toisiaan ennemmin kuin näkevät toisensa ystävinä.

Kissojen välinen konflikti voi ilmetä suorana aggressiona eli tappeluna, jolloin se on helppo tunnistaa, mutta myös epäsuorana aggressiona eli tuijotteluna, kyräilynä ja toisen kissan vapaan liikkumisen blokkaamisena. Itse asiassa usein vääriin paikkoihin pissaamisen syyksi paljastuu se, että toinen kissa on blokannut tältä pissaajalta pääsyn hiekkalaatikolle ihan vain istumalla ja tuijottamalla.

Joskus kissojen leikkityylit saattavat poiketa paljon toisistaan; joku kissa voi tykätä hyökkäillä toisen kimppuun ja ajaa sitä takaa. Jos vastapuoli ei ymmärrä tätä leikiksi, se saattaa stressaantua pahasti hyökkäilyn kohteeksi joutumisesta. Monikissataloudessa käy myös toisinaan niin, että joku kissoista niin sanotusti uhriutuu eli alkaa väistää ja pakoilla muita. Tästä muodostuu helposti itseään vahvistava noidankehä, ja tuon paarian sorsiminen vain yltyy.

Lisää kissojen sosiaalisista suhteista voit lukea kirjoituksesta Kissojen tutustuttaminen.

Kissan ja omistajan suhde voi jäädä heikoksi esimerkiksi kissan puutteellisen sosiaalistumisen vuoksi tai jos kissan käsittelyssä ei osata kunnioittaa sen lajityypillisiä ominaisuuksia. Kissan käsittelystä voit lukea lisää kirjoituksista Miksi kissa puree silittävää kättä? ja Kissan ympäristötarpeet. Rankaisun käyttäminen kissan kouluttamisessa ei ole koskaan suositeltavaa. Useinkaan kissa ei ymmärrä rankaisua eikä opi siitä. Rankaiseminen vain rikkoo kissan ja omistajan suhdetta ja aiheuttaa ahdistusta, pelkoa ja turhautumista.

Hiekkalaatikot

Hiekkalaatikkoon, kissanhiekkaan ja laatikon sijaintiin liittyvät ongelmat ovat usein syynä siihen, ettei kissa halua käyttää laatikkoa. Hiekkalaatikko-olosuhteiden optimoinnissa kannattaa ottaa huomioon seuraavat asiat:

• Hiekkalaatikkoja tulee olla riittävän monta, vähintään yhtä monta kuin on kissoja plus yksi ylimääräinen
• Jokainen hiekkalaatikko sijoitetaan erikseen, mieluiten eri huoneisin, johonkin rauhalliseen mutta helposti saavutettavaan paikkaan
• Hiekkalaatikon ei tule sijaita lähellä ruokailupaikkaa tai vesikuppia
• Yksi hiekkalaatikko jokaiseen kerrokseen, jos kysessä on useampikerroksinen koti
• Hiekkalaatikkoa ei ole hyvä laittaa kulkuväylille, ovensuuhun, lasiovien tai lattiaan saakka ulottuvien ikkunoiden lähistölle (eli sellaisiin paikkoihin, joissa kissa voi tuntea olonsa turvattomaksi)
• Hiekkalaatikon tulee olla riitävän suuri, vähintään 1,5 kertaa kissan pituus nenästä hännäntyveen
• Voit tarjota kissalle sekä avoimia että katollisia laatikoita, mutta yleensä kissat pitävät enemmän avoimista malleista
• Hiekaksi kannattaa valita pienirakeinen, hajustamaton paakkuuntuva hiekka (ns. mikrohiekka), toki kissan yksilöllisiä mieltymyksiä kannattaa kuunnella
• Hiekkaa tulee olla riittävän paksu kerros, vähintään 3-5 cm
• Hiekkalaatikot puhdistetaan paakuista ja kakoista vähintään kahdesti päivässä, tarvittaessa useamminkin, lisätään hiekkaa tarpeen mukaan
• Laatikot tyhjennetään ja pestään esimerkiksi 1-2 viikon välein miedolla, hajustamattomalla yleispesuaineella ja kuumalla vedellä
• Älä käytä muovisia hiekkalaatikonsuojuksia tai hajusteita hiekassa

Epätoivottuun pissaamispaikaan voi laittaa uuden hiekkalaatikon ja toivoa, että kissa valitsisi laatikon mieluummin kuin lattian tai maton tms. Jos kissa alkaa tosiaan käyttää tätä uuttaa laatikkoa, se pidetään aluksi paikallaan noin kuukauden ajan. Sen jälkeen laatikkoa voi alkaa pikku hiljaa siirtää kohti omistajan kannalta paremmin sopivaa sijaintia. Siirtäminen tehdään hyvin hitaasti, 10-20 cm kerrallaan.

Toinen vaihtoehto on estää kissan pääsy epätoivotulle pissapaikalle, jotta käytös ei pääsisi toistumaan ja siten vahvistumaan.

Hiekkalaatikkoja lisätessä on hyvä toimia niin, että laitetaan uusia laatikoita uusiin paikkoihin, mutta jätetään vanhat laatikot aluksi entisille paikoilleen. Sitten pidetään kirjaa siitä, mitä laatikoita kissa käyttää ja mitä ei. Myöhemmin voidaan poistaa ne laatikot, jotka jäävät käyttämättä tai kokeilla niille uusia, mieluisampia paikkoja.

Pissatahrojen puhdistaminen

Epätoivotut pissapaikat puhdistetaan huolellisesti, koska virtsan haju houkuttelee kissaa käyttämään paikkaa uudelleenkin. Pissatahrojen pesu:

1. Imeytä virtsaa talouspaperiin tms. niin paljon kuin mahdollista
2. Pese tahra 10 % entsymaattisella pesuainella (esim. pyykinpesuaine) tai pissatahrojen pesuun tarkoitettulla valmisteella (esim. Urine Off)
3. Suihkuta puhtaalla vedellä ja kuivaa talouspaperilla
4. Suihkuta alkoholilla ja anna kuivua

Entsymaattinen pesuaine poistaa virtsan proteiinikomponentit ja alkoholi rasvakomponentit.

Etenkin merkkailutapauksissa kannattaa pissapaikkojen huolellisen pesun jälkeen suihkia niihin vielä feromonivalmistetta (Feliway Classic -suihke). Suihketta käytetään merkkauspaikkoihin päivittäin kuukauden ajan.

Jos pissapaikka vaikeasti puhdistettava, esimerkiksi sohva tai kokolattiamatto, on viisainta heittää koko tahriintunut kapine menemään ja hankkia uusi.

Feromonit ja ravintolisät

Synteettisiä feromoneja voi hyödyntää myös haihduttimen muodossa tukemaan kissan turvallisuudentunnetta (Feliway Classic) ja/tai lisäämään kissojen välistä sopusointuisuutta (Feliway Friends).

Ahdistukseen taipuvaisen kissan hyvinvointia voi kokeilla tukea ravintolisillä esim. Zylkene tai Calmex. Tarvittaessa voidaan aloittaa myös varsinainen lääkehoito ahdistuneisuuteen, mutta se ei koskaan saa olla edellä mainittujen ympäristöolosuhteiden korjaamisen korvike.

Oppimisen vaikutus

Varsinkin pidempään jatkuneissa pissailuongelmissa on otettava huomioon oppimisen vaikutus käyttäytymiseen. Jos kissa on oppinut pitämään esimerkiksi eteisen mattoa hiekkalaatikkoa parempana tarpeidentekopaikkana, se todennäköisesti jatkaa entistä käytöstä vaikka ympäristöolosuhteet korjattaisiin. Lisäksi erilaiset ongelman ratkaisemiseksi suoritetut toimenpiteet kuten rankaiseminen voivat muuttaa käytöstä alkuperäisestä, monimutkaistaa asioita ja vaikeuttaa ongelman korjaamista. Sen vuoksi vääriin paikkoihin pissaamiseen kannattaisi reagoida heti ensimmäisten epätoivottujen pissojen sattuessa, jotta ongelmiin päästäisiin kiinni tuoreeltaan ja oikeanlaisen hiekkalaatikkokäytöksen palauttaminen sujuisi mahdollisimman helposti.

Mikäli edellä kuvatuilla ympäristönmuutoksilla ja olosuhteiden optimoinnilla ei saada pissaamiskäytöstä kotikonstein korjattua, kannattaa pyytää apua käytäytymisasiantuntijalta tai eläintenkouluttajalta.