Mistä kissa on peräisin? Miksi se on sellainen kuin on? Perehtymällä kotikissan alkuperään voimme ymmärtää paremmin myös nykyisten kissojemme sielunelämää ja haasteita modernissa maailmassa.
Kotikissa (Felis catus) on kesyyntynyt afrikanvillikissasta (Felis silvestris lybica). Tämä yöaktiivinen villikissa elää Afrikan savanneilla metsästäen pienriistaa. Afrikanvillikissa on yksineläjä, joka puolustaa tiukasti omaa reviiriään. Aikuiset kissat suvaitsevat toisiaan vain lyhyelti suvunjatkamistarkoituksessa. Myös emokissa häätää pentunsa viimeistään silloin, kun ne saavuttavat sukukypsyyden.
Borninfreedom (3.9.2009) African Wild Cat, Kgalagadi (video) Saatavilla https://www.youtube.com/watch?v=iDiL4YSNxwc
Kissan kesyyntyminen alkoi, kun ihminen ryhtyi viljelemään maata ja varastoimaan viljaa noin 10 000 vuotta sitten. Viljavarastot houkuttelivat hiiriä, jolloin kissalle tarjoutui tilaisuus helppoon ravinnonsaantiin. Ne kissat, jotka oppivat sietämään ihmisen läheisyyttä, saivat ravintoa ja menestyivät. Emokissat tekivät pesänsä ihmisasutuksen liepeille, jolloin pennut tottuivat ihmisiin jo varhaisella iällä. Kun kylien koko kasvoi, ravintoa riitti useammalle kissalle. Tällöin kissalle todennäköisesti kehittyi myös rajallinen kyky sietää lajikumppaneita lähettyvillään. Jos ravintoa ja suojapaikkoja on kylliksi, vapaana elävät kesykissat saattaavat muodostaa pieniä perhekuntia, jotka koostuvat emosta ja sen aikuisista tyttäristä pentuineen. Vieraat yksilöt koetaan uhaksi ja häädetään yleensä armotta, poikkeuksena urokset lisääntymisaikana.
Kesyyntymisprosessi on muuttanut kissaa verrattain vähän. Sen ulkomuoto ja käytös ovat edelleen hyvin samanlaisia kuin villeillä esi-isillään. Kotikissan yhteinen taival ihmisen kanssa on kestänyt alle 10 000 vuotta – kissa on kesyyntynyt kotieläimistä viimeisenä. Esimerkiksi koira on viimeisimpien tutkimusten mukaan ryhtynyt ihmisen kumppaniksi jo 40 000 – 20 000 vuotta sitten.
Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten lähes kaikki kissat liikkuivat vapaasti ulkona, metsästäen itse ravintonsa ja päättäen itse menemisistään ja tulemisistaan. Ne olivat hyötyeläimiä, joiden tehtävä oli pitää jyrsijäkanta kurissa. Sittemmin kissa on muuttunut rakastetuksi lemmikkieläimeksi, ja kissojen elämäntapa on kokenut melkoisen mullistuksen. Esimerkiksi kissanhiekka on keksitty 70-luvulla. Ymmärrettävästi ennen sitä sisäkissoja ei voinut olla olemassa. Viime vuosikymmenien kaupungistuminen ja ihmisen ja kissan suhteen muuttuminen on muuttanut kissan elämänmenoa tavalla, johon sillä ei ehkä ole ollut kunnolla aikaa sopeutua. Kissan aistit ja vaistot ovat ennallaan, mutta nykyisellään monien kissojen elämänpiiri mahtuu kaupunkiasuntoon, jonka se saattaa vielä joutua jakamaan itselleen vieraiden laijitovereiden kanssa.
Ellei sisäkissojen lajityypillisiä käyttäytymistarpeita oteta huomioon, saattaa seurauksena olla tylsistymistä, turhautumista ja stressiä, jotka taas voivat purkautua käytösongelmina tai fyysisinä sairauksina.
Miten voisimme parhaiten taata kissaystävillemme niin rikkaan ja hyvän elämän kuin mahdollista? Näistä aiheista ajattelin kirjoitella jatkossa.
Kissan silmin 
Minusta kissan kohdalla ylikorostetaan vaistoja. Kissa on perherakas, älykäs eläin, joka kykenee hyödyntämään ympäristönsä tarjoamia mahdollisuuksia perheensä ylläpitämiseen. Mielestäni tämä eläinten aliarvioiminen järjettömiksi vaistotoimijoiksi on spesismiä pahimmillaan (vrt. Descartes)
TykkääTykkää
Hei, Olet aivan oikeassa siinä, että kissa ei missään nimessä ole pelkkä järjetön vaistotoimija, vaan älykäs eläin, joka pystyy muokkaamaan toimintaansa aiempien kokemusten ja oppimisen kautta ja sopeutumaan monenlaisiin ympäristöihin. Kissaa ei kuitenkaan tule inhimillistää, se ei osaa ajatella samalla tavalla kuin ihminen eikä kykene esimerkiksi kostoon tai tahalliseen mielen osoittamiseen. Voidakseen hyvin kissan tulee saada elää lajityypilliset käyttäytymistarpeet täyttävässä ympäristössä.
TykkääTykkää